sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pride-viikon menot

Vietin taas Pride-viikkoa täysillä. Kävin tapahtumissa ja valmistelin banderollia kulkueeseen.

Olo on iloinen ja väsynyt. Kiersin nuorteniltoja, DTM:ää, nuortenkahvilaa ja totta kai kulkuetta. Tapasin tuttuja ja tuntemattomia.

Paljon ihmisiä toimimassa rakkauden puolesta... Se on hienoa. Upeaa, täydellistä... En edes löydä sanoja! Itse olin ystävien kanssa valmistellut ihan oman osaston marssille nimeltä "Rakkauden armeija". Meillä oli banderolli ja armeijavermeet. Marssittiin Arthurin soittaman rummun tahdissa riveissä ja herätettiin paljon huomiota. Meitä sekä kehuttiin vuolaasti (joku mies tuli sanomaan, ettei ole minään vuonna nähnyt kenenkään valmistautuvan samalla tavalla kuin minä armeijapuvussani) että vähän piikiteltiin. Kuulin pari "Heil Hitler!" -huutoa. :'D Minusta on hyvä että saatiin näin paljon huomiota... herätettiin siis tunteita!

Kiitokset kaikille osallistujille! Etenkin Sisar Tummalle ja Sisar Vaalealle, jotka olivat valmistelemassa ja suunnittelemassa lähes alusta alkaen. Ja Arthurille, joka suostui rumpalistiksemme, ilman häntä marssi ei olisi ollut mitään tämän veroista. <3 Mukaan tuli myös Joutsenprinsessa, Hamelnin pillipiipari ja Gena, sekä Genan tuttuja. Banderollin maalaamiseen osallistui vielä Pocahontas. Isot halit heille kaikille!! Pus!

Voisin jauhaa vaikka joka päivästä jotain ihanaa, ehkä kuitenkin lyhennän siihen, että meno oli mahtavaa ja nautin joka reissusta. :) Rakkauden puolesta saakin taistella! Muttei väkivaltaisesti vaan rakkaudella. Rakkaudella rakkauden puolesta!

Laitan tähän vielä kuvia pinssisaaliistani:

Kaikki pinssit yhteiskuvassa. :'D
Lähempää kuvaa...



Ja seuraavaksi esittelyssä suosikkini:

Tein nuortenillassa. Lehdessä oli juttu Touretten oireyhtymästä
ja koska kärsin siitä itse, halusin otsikosta itselleni pinssin.

Myös itsetehty nuortenillassa. Taisi ollaMe Naiset -lehden yläkulmassa.

NHL-lehden kannesta. Kansa puhuu ja sitä tulisi kuunnella!

NHL:n otsikoista koottu. Itse pidän tästä,jotenkin ruman random. :)

Me Naiset -lehteä... Vähän kämänen ja kokoonkursittu mutta itse tykkään lopputuloksesta.

Jokin taidekuva, josta tein tämän... Vai oliko mainos? Oli vainpakko kun oli niin nätti. Ja nuo linnut, kiehkurat ja värit
tuovat jotenkin mieleen Pocahontaksen...

Tästä nyt tuli aika ruma, mutta oli pakko. Bongasin tekstinnimittäin yhdestä julisteesta ja rakastuin siihen.

Sain demarikojusta tämän kaunokaisen.

Pinkki-mustan sain Sisar Tummalta ja toinenkin on tosi suloinen! <3

Ja vielä itsetehty Amnesty-pinssi, kuinkas muuten.

En uskalla laittaa ihmisista kuvia yksityisyyden suojaamisen vuoksi ja mukavuussyistä. Ainoastaan tämän yhden uskallan laittaa ihan vain koska olen epäonnistunut kuvaaja, enkä saa kasvoja tallennettua linssille:

Olen taitava... Arthur siinä rumpunsa kanssa.

 Haleja kaikille! Muistakaa toimia rakkauden puolesta muulloinkin kuin pelkästään Pride-viikolla! Eläkää auringosta ja naurakaa sateenkaaria, lähettäkää rakkautta ja itkekää helmiä.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kuvittelen...

 http://www.hs.fi/kaupunki/Suomalaismies+ampui+virolaisen+puolisonsa+L%C3%A4nsiterminaalissa/a1371259835444

Kuvittelen, miten kuulen laukaukset. Kuvittelen, miten juoksen pakoon... mutten tiedä, missä suunnassa vaara on. Kuvittelen, miten minua katsotaan silmiin ja liipaisinta vedetään silmieni edessä. Kuvittelen, miten näen rakkaani kaatuvan verisenä maahan. Kuvittelen, miten juoksen paikalle poliisiasussa. Kuvittelen haastattelevani panikoivia silminnäkijöitä. Kuvittelen, miten yritän hoitaa ampumahaavaa tuloksetta. Kuvittelen, miten itse vedän liipasimesta.

Olen hyvä kuvittelemaan. Huono olo kasvaa sitä mukaa kun samaistun tilanteeseen ja ihmisiin, silti luen juttua eteenpäin. Minun ON luettava se, muuten asian käsittely jää kesken. Vähän kuin vanha väite ettei kauhuleffan katsomista saa jättää kesken, muuten pelko jää päälle. Etsin tietoa, katson uutiset, kuuntelen silminnäkijähaastattelut. Ja kaiken aikaa mietin, miltä itsestäni tuntuisi.

Tiedän että väkivaltaa on. Tiedän että epäoikeudenmukaisuutta on. Tiedän että maailmassa on pahaa... paljon pahaa. Silti jaksan aina yllättyä, hämmentyä, pelästyä ja suuttua.

Juoksen edelleen ampumaääniä pakoon... vaikkakin vain pääni sisällä. En tiedä, miltä siellä näytti mutta kuvittelen kaiken. Kuulen huudot ja varoitukset.

Olen ikuinen taistelija. Haluan puuttua asioihin ja olen lähiaikoina vakavasti ajatellut että jos viimeistään kahdenkymmenen vuoden sisällä ei tapahdu toivomiani muutoksia, järjestän vaikka itseni kaupunginvaltuustoon... tai jopa eduskuntaan. Nyt minulle riittää kansalaisaktivismi, vetoomukset ja mielenosoitukset. En tahdo sitoutua yhteen puolueeseen. Haluan sitoutua rauhaan.

Onko se liikaa pyydetty?

Näköjään on.