Tällä kertaa päätin valita vihdoin yhden suosikeistani. Emilie Autumnilla on monia loistavia sanoituksia, jotka hän on itse kirjoittanut. Niistä paistaa feministisyys, kapina, tunteet, kaikki. Tässä tosiaan yksi biisi, joka kuvastaa hänen tyyliään lähes täydellisesti.
Thank God I'm Pretty
Thank God I'm pretty
The occasional free drink I never asked for
The occasional admission to a seedy little bar
Invitation to a stranger's car
I'm blessed
With the ability to rend a grown man tongue-tied
Which only means that when it's dark outside
I have to run and hide can't look behind me
Thank God I'm pretty
Thank God I'm pretty
Every skill I ever have will be in question
Every ill that I must suffer merely brought on by myself
Though the cops would come for someone else
I'm blessed
I'm truly privilaged to look this good without clothes on
Which only means that when I sing you're jerking off
And when I'm gone you won't remember
Thank God I'm pretty
Thank you God
Oh, lord
Thank you God
Oh, oh and when a gaggle of faces appears around me
It's lucky I hate to be taken seriously
I think my ego would fall right through the cracks in the floor
If I couldn't count on men to slap my ass anymore
I know my destiny's such, that I'm all stocking and curl
So everybody thinks that I'm a fucking suicide girl
Thank you God
For the occasional champagne I never asked for
The occasional admission to a seedy little bar
Invitation to a stranger's car
I'm blessed
With the ability to rend a grown man tongue-tied
Which only means that when it's dark outside
I have to run and hide can't look behind me
Thank God I'm pretty
Thank God
Thank God
Thank you
Thank you
Thank you God!
Thank God I'm Pretty on niin sarkastinen, että ei voi ymmärtää sanomaa väärin. Laulu on kertovinaan naisesta, joka rakastaa sitä miten häntä tuijotetaan kauneuden ja naiseuden tähden, miten alentaminen ja jopa suoranainen jahtaaminen on vain ihanaa. Tekstin takaa löytyy kuitenkin oikea merkitys; miten kaikki tuo ahdistelu on kamalaa. Miten ainoastaan naiseksi syntyminen pistää asemaan, missä on kaiken alapuolella... vai? Syytetäänkö
tässä siis naiseutta vai... yleistä käytöstä? Onko syy laulun sanojen
kirjoittamiseen turhautuminen omaan kehoon vai siihen, miten siihen
suhtaudutaan?Löytyi taas uusi taso. Tekstistä voi löytää sekä turhautumisen naiseuteen, omaan kehoon ja liialliseen kauneuteen; eli itsesyytöksen Miksi olen juuri tällainen? sekä vihan kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, ketkä tämän kulttuurin luo. Oman kantansa voi helposti löytää rivien välistä.
Kuinka monen mielestä laulun tarina on täyttä totta?
13.4.
Olen ihmetellyt sitä, miten vähän ihmiset tuntevat runoutta. Olen myös hämmentynyt kun harva on lukenut kirjaa nimeltä Tiitiäisen satupuu, joka sisältää Kirsi Kunnaksen lastenrunoja. Täydellinen kirja hauskoine kuvituksineen. Seuraava runo oli (ja on edelleen) yksi lemppareistani, harmi ettei mukaan saanut kirjan eläväistä kuvitusta.
Herra Pii Poo
Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita,
siis
herra Pii Poo
oli noita.
Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata potkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.
No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.
Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.
Runo on hyvin elävä johtuen tasaisesta toistosta ja loppusoinnuista. Rytmi on tarttuva ja eteenpäinvievä. Lapsiin etenkin tarttuu helposti hauskan kuuloinen kieli ja huvittava tarina. Herra Pii Poo on siis taikuri, joka osaa taitoja muttei hallita koneita. Runo siis kertoo tarinan riskien ottamisesta ja siitä, miten isoja junia tulisi vältää; alle ei kannata jäädä. Loppu on kuitenkin onnellinen, Pii Poo pelastuu junalta. Hän ehtii pelästyä, mutta pääseekin pälkähästä. Vasta hyvän ajan pääsätä kuolo korjaa, kuten kaikille muillekin lopulta käy.
Humoristinen runo vailla päätä tai häntää. Täydellinen pienille.
 |
| "Hän huusi: hii hoo! ja kuoli myöhemmin." |
_________________________________________________
7.4.
Tässäpä pieni tarina. :) Muistan kun englanninopettajamme luki sen yläasteella ja se jäi mieleen. Etsin sen pitkästä aikaa ja siinä on!
It’s a story about four people named Everyone, Someone, Anyone and No-one.
There was an important job to be done and Everyone was sure that Someone would do it.
Anyone could have done it, but No-one did it.
Someone got angry about that because he thought that it was Everyone’s job.
Everyone thought that Anyone could do it, but No-one realised that Everyone wouldn’t do it.
It ended up that Everyone was angry with Someone because No-one did what Anyone could have done!
Melko
lyhyt mutta sitäkin ytimekkäämpi. Olisin mielelläni laittanut
suomeksi... jos tuon voisi suomentaa. Mutta ehkä on paras että tuo on
ihan alkuperäiskielellä.En oikein tiedä, mistä kulmasta tuota pitäisi lähteä analysoimaan? Neljä kaverusta, jotka riitelevät tärkeän työn suorittamisesta. Kokeile lukea teksti kerran läpi ajatellen vain tyyppejä omituisilla nimillä, sitten ajatellen sanoja niiden tavanomaisessa merkityksessä. Tarina syvenee ja ihan varmasti tuo on löydettävissä ihan jokapäiväisestä elämästä. Kaikki ovat sitä mieltä että jonkun pitäisi tehdä jotain, kukaan ei tee ja kaikki ovat vihaisia. Jollekulle. Ei vain tiedetä, kenelle.
Joten pieni vinkki: jos on tehtävä jonka kuka vain voi tehdä, tee se. Pääset paljon helpommalla kuin syyttelemällä toisia.
_______________________________________________________________________
30.3.
Mietin pitkään, minkä tekstin valitsisin ihan ensimmäiseksi ja oli muuten paha paikka! Lopulta onnistuin valitsemaan laulun, jonka sanat ovat eniten minua viime aikoina koskettaneet.
Vuokko Hovatta - Satakieli
Hullu tyttö tahtoo palatsiin
Hullu tyttö, vailla mieltä
Hän tahtoo prinssin kanssa naimisiin
Ja hän tahtoo hunnun sieltä
Missä sinertävät pilvet kohoavat taivaisiin
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Laulaa vailla mieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Ja matkii satakieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Laulaa vailla mieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Ja matkii satakieltä
Ja yöllä hän syö usvaa
Ja muuttuu kuultavaksi
Ja prinssi luulee häntä satakielen suudelmaksi
Merihurtalle hän heittää
Myrkytetyn makeisen
Ja polttaa prinssin sydäntä
Kuin nuori nokkonen
Ja hän polttaa, polttaa, polttaa niin
Polttaa ihanasti
Ja hän polttaa, polttaa, polttaa niin
Hän polttaa aamuun asti
Ja hän polttaa, polttaa, polttaa niin
Hän polttaa ihanasti
Ja hän polttaa, polttaa, polttaa niin
Hän polttaa aamuun asti
Hullu tyttö kohta mestataan
Hullu tyttö, vailla mieltä
Vaan kaikki kansa kuulee kummissaan
Satakielen laulun sieltä
Missä kimaltava kirves
Tytön kaulaan heilahtaa
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Laulaa vailla mieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Ja matkii satakieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Laulaa vailla mieltä
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Ja matkii satakieltä
La-la-laa-laa...
Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain
Ja matkii satakieltä
Valitsin Satakieli-biisin, koska kuunnellessani sitä, minulla tulee aina tuntu että "Tää on kirjoitettu musta!!" mutta myös ehkä vähäsen siksi koska... noh, satakieli on yksi lempilinnuistani. Plus nettinimi on aNightingale (a nightingale = satakieli). Biisiä ei valitettavasti YouTubesta löydy, mutta jos kellään on Spotifyta, suosittelen kuuntelemaan. On löydettävissä levyltä Liaani.
Sanoissa kerrotaan Hullusta tytöstä, vailla mieltä. Tyttö matkii satakieltä ja tulee mestatuksi. Selvä, näyttää siltä että mennään aika kuvaannollisella tasolla, vai mitä? Tai no, jos jonkun mielestä laulu kertoo juurikin oikeasta mestauksesta, voihan se olla. Mutta minun tulkintani on että nyt mietitään, mitä tuo kuvaa. :)
Eli tyttö tahtoo naimisiin... mutta myöhemmin kuvataan, miten "prinssi luulee häntä satakielen suudelmaksi". Eli hän ei ole... mitä? Mitä hän ei ole? Miksi prinssi häntä valheellisesti luulee? Miksi hän polttaa prinssin sydäntä, tuskasta vai rakkaudesta? Vai molemmista? Näyttää siltä että paras lähteä miettimään siitä, mitä tuo itse "satakieli" kuvaa.
Tyttö on siis hullu ja matkii satakieltä. Onko satakieli se täydellisyys ja viattomuus? Se kauneus, joka jokaisessa asustaa. Tyttö laulaa ajatellen laulunsa olevan se täydellisyys, että hän itse on se kauneus. Kaikki muut näkevät vain sen tyhjän kuoren, joka vangitsee tämän kauneuden, ruman raakkumisen jonka sisällä itse Laulu on. Tyttö itse tavoittaa sen ja pitää siitä kiinni. Makes sense? Kaikki luulevat tätä hulluksi kun hän vain löysi sisäisen lintunsa.
Prinssi? Prinssi saapuu ja... ja mitä? "Prinssi luulee häntä satakielen suudelmaksi". Ensin kerrottiin että tyttö tahtoo naimisiin ja sitten onkin kohta missä "merihurtalle hän heittää myrkytetyn makeisen". Tyttökö ei siis otakaan prinssiä? Prinssi sai kokea vain raapaisun siitä täydellisyydestä, mikä pinnan alla asustaa ja se jää kaihertamaan? Polttamaan? "Tiedän että olet täydellinen, mutta koska tässä on kuori välissämme, myrkytetty makeinen, en saa siitä ikinä kiinni". Mutta tuossa puhuttiin että "prinssi LUULEE häntä satakielen suudelmaksi". Se viittaisi siihen, ettei sitä kauneutta ole, se on tytön illuusio. Hän luulee olevansa pieni satakieli, saa vakuutettua prinssinkin siitä mutta... sitten sitä ei olekaan.
Tytön mestaus... mitä siitä pitäisi ajatella? Sitä, miten maailma yrittää kahlita pienen linnun. Siivet typistetään, että ei syntyisi illuusiota siitä, miten täydellinen on. Tytöltä viedään mahdollisuus olla vapaa ja oma itsensä, kimaltava kirves vie kaiken. Mutta silti "kaikki kansa kuulee kummissaan satakielen laulun sieltä". Laulu siis jää jäljelle. Kuin ihmeen kaupalla jotain jää jäljelle, vaikka mahdollisuus jakaa se ihmisten kanssa viedään.
Näen itseni tässä. En nää omassa tarinassani prinssiä mutta muuten. Miten sitä yrittää uskotella itselleen olevansa satakieli, miten yrittää nauttia laulamisesta laulamisen vuoksi eikä tuloksen. Elämästä elämisen vuoksi, eikä saavutusten. Yhteisön paine kerää mitalit, sillä saat painoarvosi. Mutta loppujen lopuksi jos yrittää saada siitä satakielestään kiinni, se on se joka jää viimeisenä jäljelle kun mitalit riisutaan.
Jokaisessa meistä asuu satakieli.
| "Ja yöllä hän syö usvaa ja muuttuu kuultavaksi" |
 |
| "Ja hän laulaa, laulaa, laulaa vain ja matkii satakieltä" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti