tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kepeästi kepeillä

Helei!

Täytyy kyllä sanoa että on vaarallinen työpaikka minulla. Saattaa hyvinkin vahingossa tökätä sormensa kuumaan keitinrasvaan, liukastua lattialla ja saada polvenkokoisen mustelman, kaataa kädelleen tulikuumaa kahvia... tai teloa itsensä sairaslomakuntoon portaissa.

Jynssäsin viime keskiviikkona kuonaa siivoustilan pesualtaiden alta inhottavassa asennossa selälläni. Jouduin makaamaan likavedessä, mikä sisälsi kaikkea vettyneestä pahvista pilaantuneeseen ja möhjööntyneeseen ruokaan. Päätin siis käydä vaihtamassa paidan ja matkalla henkilökunnan tiloihin onnistuin liukastumaan portaissa.

Löin lonkkani portaankulmaan ja kipu kirjaimellisesti sokaisi sekunniksi. Melkein konttasin vaihtamaan paidan - ja sitten takaisin portaita ylös jynssäämään. Kipu oli niin sietämätön, etten kyennyt liikuttamaan koko jalkaani, saati kylkeäni. Sen lisäksi jouduin tosiaan kyykkimään kipeissä asennoissa kipeän lonkan päällä. Meinasin pyörtyä kivusta ja huohotin raskaasti kun vuoropäällikkö tuli katsomaan että miten menee.

Sen sijaan että olisin myöntänyt kivun, vannoin että kaikki on hyvin. Kun mä oon uusi, jos mä NYT rupeen valittamaan, mun luullaan feikkaavan tyhmän työtehtävän takia. Yritin siis jatkaa vaikka taju oli mennä. Vuoropäällikkö kysyi varovasti, haluaisinko 10min taukoni nyt? Tahdoin. Vetäydyin portaita alas ja selinmakuulle. Kun tauko oli ohi, meinasin taas vajota maahan kaikesta kolotuksesta. Vuoropäällikkö sitten päätti siirtää minut kassalle (kun siis yhä vakuutin olevani kykeneväinen työhön), mutta kun salin pöytää pyyhkiessäni asiakas tuli kysymään että onko kaikki hyvin, tajusin että tässä sitä tarrataan lujasti pöytään kiinni pystyssä pysyäkseen. Ilmoitin että kotiin lähden.

Linkutin junalle ja soitin äidin miehen hakemaan kotiasemaltani. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen että Jorvi olisi seuraava pysäkki. Siellä minua lykittiin pyörätuolissa röntgeniin ja lääkärille, mutta mitään ei löydetty. Hiusmurtuma kuitenkin olisi mahdollinen, ne kun eivät aina heti kuvassa näy.

Sain kainalokepit ja sairaslomaa sunnuntaihin ja vieläpä yksin kotona, muut kun lähtivät mökille. Jes! Sain kuitenkin kutsun perhetutuille ja siellä majailin sunnuntaihin asti. Jouduin pyytämään apua jopa sängystä nousemiseen...

Eilen uudestaan lääkärille, kun kipu ei hellittänyt. Todettiin että kyseessä ei ollut hiusmurtuma vaan lihasrepeämä. Erittäin kivulias, muttei vaarallinen ja sairaslomaa jatkettiin keskiviikkoon.

Tarvitsisinkohan kypärän töihin? :'D

3 kommenttia:

  1. Auts, ei kuulosta kovin kivalle D: En tiennykään pikaruokaloiden olevan noin vaarallisia - tai sit se on vaan tää vuos. Jotenkin tuntuu, että tää vuos ei suju keneltäkään. Melkein puolet tutuista on jossain vaiheessa ollu tavallista pahemmalla sairastamisjaksolla (köhköh, en toki kuulu tähän joukkoon, yli 6kk sairaslomalla xD) ja tyypit vaan teloo itteään. Ehkä maailmanlopun pitikin tapahtua, ja nyt jokin maaginen karmallinen voima iskee takas, kun ollaanki vielä hengissä? O__o

    Mutta parantele ittes ja yritä päästä takas tolpilles, kesällä ei ole mukavaa sairastaa.. Tosin eipä toi kauheen kesältä näytä, kun aurinko ja hyttyset on vaihtanu universumin kolkkaa.

    Voimia ! :/

    VastaaPoista
  2. Hei ystävä, olisiko uuden kirjoituksen aika? :-)

    VastaaPoista