Ylioppinut

Gaudeamus igitur

Juvenes dum sumus

Gaudeamus igitur

Juvenes dum sumus

Eilen sain sitten sen kuuluisan valkolakin päähäni! Olo oli aivan mieletön kun rehtori kuulutti että "Voitte pistää lakit päähänne". Kun käännyimme juhlakansan puoleen koulun salissa, näin heti tätini takarivissä vilkuttamassa mitä levein hymy kasvoillaan. En voinut olla hymyilemättä onnellisuuttani, melkein jopa nauroin! Niin hyvä olo oli sillä hetkellä. Kanssani samasta koulusta valmistuivat myös mm. Maailman ihanin ruusu sekä Gena, muista kouluista taas Elliot ja Tuhkimo. Mielettömän paljon onnea heillekin!

Koska sukuni on mielettömän pieni, ystäviä ja muita tuttavaperheitä oli kutsuttu sitäkin enemmän. Talo ei siis täyttynyt tuntemattomilla ihmisillä ("Ai ootko säkin mulle sukua?") vaan rakkaita ihmisiä, joiden kanssa halusi juhlia ja juhlistaa päivää. Odotin saavani pari hassua kukkasta mutta lasimalja oli loppujen lopuksi aivan täynnä toinen toistaan kauniimpia ruusuja!

Ennen juhlien alkua rämmimme kuitenkin Arielin kanssa viereisessä metsässä ottamassa ylppärikuvat. Hän lähetti jo parietukäteen arvioitavaksi ja tiesin että olin tehnyt oikean valinnan hylätessäni ajatuksen "ammattikuvaajasta". Olen kuvissa hyväntuulinen ja onnellinen, mikä on yllättävän harvinaista. Hymyilen aidosti ja leveästi metsäisessä maisemassa ja pellon laidalla.

Kotona vieraitten saavuttua äitini piti liikuttavan puheen. Ei ehkä ollut maailman pisin, mutta sitäkin koskettavampi ja henkilökohtaisempi. Hän antoi edesmenneen isäni hänelle joskus ostaman kielokorun minulle ja vakuutti että isäkin olisi ollut ylpeä. Tämän jälkeen tätinikin piti oman osuutensa puheesta ja oli vähällä etten purskahtanut hillittömään itkuun. Tunsin itseni rakastetuksi, mitä ei kovin usein tapahdu. Olen siis oikealla polulla päihittääkseni jo yhdeksän vuotta elämääni hallinneen masennuksen!

Olin myös jo kutsuissa vihjannut että tilaisuudessa olisi vapaata musisointia. Naapurimme aloittivat esittämällä minulle laulun Lintu. Tämän jälkeen pikkuserkkuni jatkoivat omalla vuorollaan ja veljeni olivat jopa tehneet minulle oman biisin! Sanoittaneet ja säveltäneet omankuuloisensa kipaleen. Myös isoveljeni otettiin extempore siihen mukaan. Lopuksi illalla Joutsenprinsessa lauloi vielä You got a Friendin. Minusta nämä tällaiset lahjat ovat niitä parhaimpia, kiitos rakkaat! <3

Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti saada kuvia koneelle, onnistumatta siinä... Eli saatte kyllä nähdä kuvat mekostani ja upeasta lakistani!

Post jucundam juventutem

Post molestam senectutem

Nos habebit humus

Nos habebit humus!