Sain työn!Pääsen jo ensi viikolla aloittamaan Helsingin Asematunnelin Mäkkärissä. Ei ehkä maailman hohdokkainta, mutta työtä sekin. Ja opiskelijalle työ tarkoittaa palkkaa. Uskon että selviän tuosta paljon kiitettävämmin kuin puhelinmyynnistä...
Mutta asia josta halusin kirjoittaa, oli sosiaalinen asema. Olen pahoillani, kopioin aiheen melkein suoraan Vaeltava Paiserutto -blogista. Mutta aihe on niin mielenkiintoinen, etten voi sivuuttaa jauhamasta siitä itsekin.
Tiedätte että ihmisillä on eri tilanteissa erilaisia asemia? Esimies on työläisen yläpuolella, opettaja oppilaan ja vanhempi lapsensa. Tämä ei tarkoita epätasa-arvoa vaan auktoriteettiä. Että joku on ikään kuin vastuussa toisesta. Totta kai sen voi kääntää negatiiviseksi ja käyttää asemaansa hyödyksi, mutta se on asia erikseen.
Itse yritän aina tutustuttaessa olla jotenkin ihmisten "alapuolella". Annan muiden tehdä selväksi omat sosiaaliset rajansa ja tapansa ja vasta sitten mukaudun niihin ja teen samalla selväksi omani. Muutenkin pyrin olemaan jonkinlainen "alainen" monissa tilanteissa. Silti esimerkiksi rippikoulutyössä sain usein kuulla että olin muiden mielestä isosporukan "johtaja". Eräänlainen kasassapitäjä, joka järjesti asiat ja jota muut seurasivat. Vaikka ikäeroa ei olisi edes ollut (tai vaikka olisin ollut nuoremmasta päästä), asetelma vain kääntyi näin. Itse en siis edes arvannut että muut tunsivat näin! Onneksi se on ollut heidän mielestään luonnollista ja hyvä juttu, eikä niin että olisin huomaamattani oikeasti pomottanut.
Tapasin tässä eräs päivä Sisar vaaleaa ja jopa hän totesi saman! Vaikka olemme läheisiä ystäviä, hän sanoi että tuntee olonsa seurassani jotenkin alemmaksi ja minut fiksummaksi. Itsellä tuli todella syyllinen olo, vaikka hän vakuuttikin että asia vain on näin. En koe olevani kypsempi, en ole fiksumpi (koulussakin aina kaikesta läpi rimaa hipoen, joskus jopa alittaen), en pidempi, en... en mitään. Käytöksenikin on usein jopa keskenkasvuisen tasoa. :'D Matkin pikachua ja kanniskelen mukanani pehmoleluja (joilla on totta kai nimet).
Mikä minussa siis nostaa minut toisten "yläpuolelle"? Esikuvaksi? Tämä on mysteeri, enkä oikein tiedä että pitäisikö sitä lähteä korjaamaan vai ei.
Onko tämä hyvä asia vai ei?
Omalla kohdallani sinut nostaa esikuvaksi se, että uskallat (ja osaat) olla oma itsesi. (Ei sillä ettenkö itsekin osaisi, mutta sinä teet sen paremmin :D) Ja mulla on kyllä vähän sama tuo "alaisuus", annan muiden tehdä itsensä selväksi ensin ja sitten vasts alan ehkä pikkuhiljaa tuoda omat tapani esille :p
VastaaPoistaKerrohan sitten joskus millaisia vuoroja sulla on, haluan tulla käymään! (Siis siellä mäkissä :p en ajatellut näin tökerösti kutsua itseäni kylään :'D)
En nyt siltikään ihan ymmärrä... Millä tavalla olisin jotenkin enemmän oma itseni kuin joku muu? Tai siis olethan sinäkin... äh, en vain ymmärrä! D:
PoistaMiten lähes kaikki uhoavat tulevansa käymään Mäkkiin? :'D Aiheutan sinne jonkinlaisen asiakasryntäyksen. xD Mutta huomenna tehdään sopparit ja muut.