Tunnottomuus

Olin tässä vähän aikaa sitten hammaslääkärissä. Totesi että viisaudenhampaiden tulo oli työntänyt erästä hammasta paikoiltaan ja sen viereiset hampaat hanganneet sen rei'ille. Ja ei kun vain repimään se pois kun muukaan ei auttanut.

En pelkää hammaslääkäriä. Minusta on itse asiassa ihan mukavaa istua (tai oikeastaan makoilla) siinä tuolissa. En pidä laitteiden äänistä, ne sattuvat korviin ja saavat näkemään ikävän metallisia värejä. Mutta noin muuten. Yksi asia on silti, mitä INHOAN:

Puudutus.

Jos porataan, sitten porataan. Muttei mitään helkkarin puudutuksia, pitää sitä kipua nyt sen verran kestää! Mutta kun piti kokonainen hammas repäistä, oli tämä toimenpide melkeinpä pakollinen. Ja ei kun vain alaleuka tunnottomaksi! Tämän jälkeen ikävintä ei ollut veren maku, pumpulituppo suussa, valtava mustelma poskessa... ei, kamalinta oli tunnottomuus. Melkein itkin ihan vain sen takia, etten tuntenut mitään kun kokeilin leukaani tai huuliani.

Sen jälkeen saavuin sovitusti takaisin tuoliin kahden viikon päästä. Katsoi että hampaan jättämä kolo oli parantunut hyvin ja päätti paikata toisesta suupielestä kaksi hammasta, yhden ylhäältä ja toisen alhaalta. Minulta kun puuttuu kiille hampaista kokonaan, ne reikiintyvät jatkuvasti vaikka kuinka hyvin pesisi. Tuttua hommaa siis.

Muutos tuli siinä kun hammaslääkäri tuikkasi puudutukset ennen kuin ehdin kieltää. Tajusin asian vasta kun piikki oli jo ikenessä, eli en voinut oikein mitään. Olisinko purrut tätä sormeen tai jotain? Eäh.

Loistavaa. Toinen puudutuskerta siis lyhyen ajan sisällä. Kun operaatioiden jälkeen nousin tuolista, en saanut oikeata silmääni kiinni! En kyennyt liikuttamaan oikeaa suupieltäni ja jopa korvani ja ohimoni olivat tunnottomat. Kieltä en voinut käyttää lähes ollenkaan.

Matkalla kotiin aloin itkemään kamalaa oloa. Kipu on paljon siedettävämpää kun tietää, mitä tapahtuu. Se on luonnollista ja kertoo myös että keho korjaa itseään. Mutta tunnottomuus lamauttaa muutenkin. Se on ällöttävää ja ahdistavaa.

Miksi inhoan tuota oloa niin paljon? HALUANKO tuntea kipua? Luulen että se liittyy pelkooni itsekontrollin menettämisestä. Monen paniikkikohtauksen jälkeen en suostu esimerkiksi juomaan alkoholia mm. siksi että pelkään niin paljon sitä, etten enää hallitsisi itseäni (vaikka tiedän että sitä varten pitäisi juoda vähän enemmänkin). Haluan tietää mitä on meneillään sekä pääkopassani että muualla kehossani. Haluan hallita lihakseni ja kipuni.

Jos seuraavalla kerralla aiotaan puuduttaa uudestaan, otan jonkun pitämään kädestä. Koko loppupäiväksi.