Viikon teksti 28.4.

Olenkin tänään todella ilkeä ja tylsä. Mietin minua koskettaneita tekstejä ja tällä kertaa valitsin (anteeksi kaikille uskontokielteisille) tekstin Raamatusta. Eiei! En yritä julistaa Raamatun sanomaa tai muuta vaan haluan tuoda esille sen, että sieltä löytyy hienoja tekstejä. Tekstejä, jotka voivat koskettaaa myös ateisteja tai muiden uskontojen kannattajia. Voisinkin laittaa tähän melkein koko kirjan mutta tyydyn laittamaan pienen pätkän Saarnaajan kirjasta.

Saarn 1:2-11

Ei mitään uutta auringon alla

2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!

3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?

4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.

5 Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.

6 Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.

7 Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat.

8 Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta.

9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.

10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.

11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.   Kohta on ihan Saarnaajan alusta ja varmaankin yksi vähän tunnetumpia Raamatun tekstejä. Valitsin sen sen syväluotaavuuden ja filosofisuuden takia.   Suomeksi sana on käännetty muotoon "turhuus". Alunperin sana oli hepreankieleksi "hevel", mikä tarkoittaa suoraan käännettynä tuulenhenkäystä eli hetkellistä. Kaikki on hetkellistä. Ihminen kaipaa paljon, saa paljon ja silti kaikki on hetkellistä. Suklaa jonka syöt, paita jonka ostat, jopa ihmiset ketkä tapaat.   Kuulin Joutsenprinsessan luona ollessani vertauksen missä elämää verrattiin busiin: ihmisiä nousee kyytiin ja pois. Jotkut ovat alusta asti mukana, jotkut vasta myöhemmin. Ihmiset saattavat nousta kyytiin vain hetkeksi ja sitten jo hypätä pois. Mutta silti he tekivät matkaa sinun kanssasi ja jättävät sinuun jäljen. Minusta ihan hyvä. Samalla tavalla mekin jätämme jälkemme maailmaan, oli se sitten hyvä tai huono jälki. Jätämme jäljen ihmisiin, he jättävät jälkensä seuraaviin. Ja näin pieni vaikutus jonka sait liikkeelle, jatkuu.Se yksittäinen jälki on vain hetkellinen, sen seuraus melkein ikuinen.