Bloggari-haaste

Nappasimpa netin syövereistä tämän bloggari-haasteen. :) Hauska kokeilla!

Idea on laittaa jokaiseen kohtaan joku bloggari, jota seuraat tai joka muuten vain tulee mieleen. Ei eteenpäin haastamista.

- Joku, jonka kanssa haluaisit tavata kahvilla:
Helppo! Ehdottomasti Stalkkeri.

- Joku, jonka elämänkerran haluaisit lukea:
Aika paha... Haluaisin lukea aika monia... mutta sanotaan nyt  Aconitum, koska hän kirjoittaa niin mielenkiintoisesti. :3

- Joku, jonka voisit antaa suunnitella vaatteesi:
Olen aina ihaillut ShaDowin itsetehtyjä vaatteita... katsokaa! Ei uskoisi että ei kaupasta ole.

- Joku, jonka naapuriin voisit muuttaa:
Laitetaanpa tähän Rouva K. Varmaan ravaisin teellä ihan riesaksi asti. :'D

- Joku, joka muistuttaa eniten sinua:
Ei kyllä kukaan... en seuraisi minä2:n blogia. Olisi aika creepyä. O.o

- Joku, jolta voisit ottaa pari oppituntia:
Sir Roi. Tahtoisin oppia tekemään samanlaisia koruja.

- Joku, jonka kanssa voisit juhlia kunnolla:
Ömmömmömm... Lakshmi!

- Joku julkkis, jonka blogia seuraat:
En seuraa yhtäkään julkkisblogia... olenko outo? :(

- Ja vielä hyvännäköisin bloggaaja!
Kaikki!



Anteeksi ystäville, en nyt laittanut teidän blogejanne. Tiedätte, että sopisitte melkein kaikkiin näistä. :3

Terveisiä laskettelurinteiltä!

Anteeksi totaalinen katoamiseni. Ensin olin väsynyt koulutöiden ja lukemisien takia ja sitten olikin lähtö hiihtolomarippikouluun pohjoiseen. Leirin jälkeen olin suoraan sanottuna kuolemanväsynyt! Oli siinäkin viikko!

Leiriläisissä ei sinänsä ollut valittamista... ollenkaan! Ihanaa porukkaa, suloisia ihmisiä. Olivat reippaasti ja positiivisesti mukana kaikessa ja jaksoivat ahkerasti. Yövalvojana arvostin sitä että menivät ajoissa nukkumaan.

Ongelmia alkoi syntyä kun yksi tyttö loukkasi päänsä rinteessä (oli siis lasketteluripari). Ensin oli ihan hyvässä kunnossa mutta keskellä yötä soiteltiin jo ambulanssia koska alkoi oksentaminen ja kivut. Kaiken kaikkiaan soitettiin hänelle leirin aikana kolme kertaa ambulanssi.

Sitten eräs jätkistä hyppäsi hissistä alas lumilaudalla ja rinteiden henkilökunta takavarikoi häneltä kortin. Tämä saatiin kuitenkin selvitettyä... ja sitten hän loukkasikin kätensä ja ajettiin itse bussilla sairaalaan. Murtunut luu.

Puhumattakaan suhdekiemuroista! En jaksa nyt edes pureutua sen syvällisemmin siihen, kuka oli ihastunut kehenkin mutta sanonpa että meno oli kuin Kauniissa ja Rohkeissa... Koko ajan joku tunnusti jollekin palavaa rakkauttaan ja joku toinen sai pakkeja ja kolmas ei uskaltanut kertoa ihastumisestaan... Mentiin itsekin ihan sekaisin siitä että kukas nyt oli kenenkin perässä. Luulen että tämä suhdedraama oli se väsyttävin osa.... eikä vähiten meille työntekijöille.

Pastoriamme siteeratakseni: Voi nuorta lempeä.