Myönnän olevani kova harrastamaan. Olen sekä pianohullu että hyllystäni löytyy laaja runopaletti, joka on kyllä huolella suorattu. Kirjat on tarkastettu moneen kertaan, eikä mätämunia löydy, tosin välillä on vaikea lukea kirjoja, joiden kirjailijat ovat uusia alalla. Samaten olen kiinnostunut politiikasta: olen huomannut että kaikki politiikassa ei ole puhdasta ja aatteellista vaan esimerkiksi hallituskulut täyttävät kaikki hullun piirteet. Jonkun virkeän sutturan pitäisi vähän sossun tutkijana pinkata rupliaan.
Kaiken tämän lisäksi olen innokas kristitty, melkeinpä kappelin pimu. Mukitolkulla menee ehtoollisviiniä ja Raamattu on luettu monta kertaa läpi. Nenänpää musteessa olen sitäkin selaillut... kyllä sekin opus on päästänyt monta pappia tuskasta. Tuttuun vimmaan pääsee helposti kun pikkasessa kappelissa muistaa rukoilla ja hinkata. Pitää kyllä varoa, ettei sitten rippikoululaisten seurassa pilaa komppia virsien aikana tai saa hepulikohtausta rippijuhlassa. Muuten voi kohta pakahtua tuskaan eikä auta muu kuin laittaa sumppia pihisemään. Loppujen lopuksi aina löytyy riparilaisistakin ne idiootit. Pitää estää kun Jukka kahlaa, Arska tempaisee, Olli kurkkailee ja Jossu turisee ihan omiaan. Leirin päätyttyä pitäisi vielä pistäytyä Kampissa ostamassa näille lahjoja! No tarjotaan vaan pikaiset limpsat ja siinä se. No, hurjassa nuoruudessani minäkin olin aika rilluttava punkkari, ei siinä. Kuuntelin pelkkää hevipoppia ja tupakoin kessua.
Toivottavasti opitte tästä jotain. En varmaan hulluja pyytele kun pyydän teitä selvittämään tämän tehtävän:
Montako sanakäännöstä löysit? Vastaukset kommentteihin.
Muhkeita unia!
perjantai 10. toukokuuta 2013
maanantai 6. toukokuuta 2013
Go home Photoshop, you're drunk...
Selasin eBaysta halpisvaatteita ja -korsetteja ja törmäsin kuvaan, joka melkein loksautti leuan irti:
Ei, en tuijottanut takapuolta tai alusvaatteita vaan tuota MUOKKAUSTA! Katsokaa keskikuvan vyötäröä ja sen yläpuolella menevää kiemuraa. Onko vähän muokattu? Ja vielä huonosti! Liikaa ja mauttomasti! Jos silmäni eivät täysin valehtele, yläkulman kuvallakin on vähän kiemurainen käsivarsi (ja tuo patteri tai mikälie on kaarella)? Ja tuo keskikuvan sääri... mitä helv?
Miksi ihmiset tekevät tätä? Tuo ei todellakaan herätä ostohaluja tai muuta.
Päin vastoin, tuo herättää epäluottamusta yritykseen. Millä oikein mainostatte? Okei, myynnissä on alusvaatesetti mutta silti.
Ei, en tuijottanut takapuolta tai alusvaatteita vaan tuota MUOKKAUSTA! Katsokaa keskikuvan vyötäröä ja sen yläpuolella menevää kiemuraa. Onko vähän muokattu? Ja vielä huonosti! Liikaa ja mauttomasti! Jos silmäni eivät täysin valehtele, yläkulman kuvallakin on vähän kiemurainen käsivarsi (ja tuo patteri tai mikälie on kaarella)? Ja tuo keskikuvan sääri... mitä helv?
Miksi ihmiset tekevät tätä? Tuo ei todellakaan herätä ostohaluja tai muuta.
Päin vastoin, tuo herättää epäluottamusta yritykseen. Millä oikein mainostatte? Okei, myynnissä on alusvaatesetti mutta silti.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
"Kokeile voimiasi, kiipeä huipulle!"
Tultiin juuri seinäkiipeilemästä. Oltiin ihan porukalla; äiti, pikkuveljet, äidin työkaveri, tämän tytär ja äidin miehen tytär.
Reissu oli itselleni ensimmäinen. Pelotti vähäsen alkuun, ei koska pelkäisin korkeita paikkoja, vaan koska minulla ei ole yhtään habaa *nolo*. Jos en jaksaisi hilata itseäni kuin metrin korkeuteen ja väsyisin heti? Onneksi vähän tsempattua itseäni jaksoinkin kiivetä (helpoimman) seinän montakin kertaa. :D
Eipä ollut edes hinnalla pilattu. Lasten lippu oli vain 1,50e, aikuisten lipun hintaa en muista... mutta keikkaa halvensi se että tavallisesti pitäisi maksaa vielä ohjaajan liksa kun sinne ei saa mennä yksin ellei ole jotain tutkintoa tai jotain. Mutta kun äidin opiskelukaveri oli töissä siellä, hän toimi ohjaajanamme eikä tarvinnut siitä maksaa. :'D
Kädet ihan hellänä... Vaikka täytyy sanoa että tanssi on enemmän se minun juttuni, voisin mennä uudelleenkin! Mutta sillä kertaa vähän pienemmällä porukalla että saisi enemmän henkilökohtaista opastusta. :/ Olen surkea, mitä liikuntaan tulee!
Kokeilkaa!
Reissu oli itselleni ensimmäinen. Pelotti vähäsen alkuun, ei koska pelkäisin korkeita paikkoja, vaan koska minulla ei ole yhtään habaa *nolo*. Jos en jaksaisi hilata itseäni kuin metrin korkeuteen ja väsyisin heti? Onneksi vähän tsempattua itseäni jaksoinkin kiivetä (helpoimman) seinän montakin kertaa. :D
Eipä ollut edes hinnalla pilattu. Lasten lippu oli vain 1,50e, aikuisten lipun hintaa en muista... mutta keikkaa halvensi se että tavallisesti pitäisi maksaa vielä ohjaajan liksa kun sinne ei saa mennä yksin ellei ole jotain tutkintoa tai jotain. Mutta kun äidin opiskelukaveri oli töissä siellä, hän toimi ohjaajanamme eikä tarvinnut siitä maksaa. :'D
Kädet ihan hellänä... Vaikka täytyy sanoa että tanssi on enemmän se minun juttuni, voisin mennä uudelleenkin! Mutta sillä kertaa vähän pienemmällä porukalla että saisi enemmän henkilökohtaista opastusta. :/ Olen surkea, mitä liikuntaan tulee!
Kokeilkaa!
perjantai 3. toukokuuta 2013
"En mä viitti häiritä..."
Hei!
Terve ja anteeksi venähtänyt päivitystauko. :P En voi puolustautua muulla kuin laiskuudella.
Minkälainen vappu oli? Meikäläisen oli hieno! Koulun naamiaiset ja ystäviä. :) Naamiaisiin pukeuduttiin Arthurin kanssa Sisko ja Veli Sikiöksi Putouksesta. Oli huvittavaa nähdä Arthurin muodonmuutos kirkkaisiin väreihin pukeutuvasta filosofista verkkopaitaiseen angstinuoreen. Jo pelkkä peruukki teki paljon. :O Itsekin olin aika järkyttynyt blondista peruukistani... ehkä minä olen sitten meistä se, joka on tarkoitettu mustiin vaatteisiin. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa asuista. :( Pitää metsästää koululaisilta.
Ja sitten! Vappua edeltävänä maanantaina olin verenluovutuksessa! Jo yläasteella olin päättänyt että täysi-ikäistyttyäni menen pumppaamaan itseni kuiviin ja nyt sain tämän haaveen toteutettua! <3 Sellon vieressä oli liikkuva veripalvelu ja sinne sitten sängylle loikoilemaan. Hoitajat olivat erittäin ystävällisiä ja huolehtivia, tekivät joka hetki selväksi että arvostivat jokaista, joka luovutti vertaan. Aina kun joku poistuessaan kiitti, takaisin hihkaistiin: "Ei, kiitos itsellesi!".
Myönnän että jännitti. Mutta kun oli ohi toimenpide, tunnustelin vointiani ja totesin, ettei lainkaan huipannut tai heikottanut. Siirryin pöytien ääreen juomaan teetä ja syömään pullaa, mitä oli tarjolla. Juuri kun ajattelin että "Täähän meni hyvin! Mähän lähden tän pullan vetästyäni kotiin", iski kamala huimaus. :/ Oksetti ja väri valahti kasvoilta. Katselin hoitajia pyytääkseni apua, mutta jokaisella oli joku siinä syynissä. "Ne kaikki näyttää kiireisiltä, en mä viitti häiritä...". Kohta kärvisteltyäni yksi huomasi olotilani ja melkein kantoi vuoteelle. Jalat nostettiin ja jo hetken päästä olo oli jo paljon parempi. Pääsin lähtemään kotiin, isoisä tuli hakemaan ja oli ostanut matkalla minulle Herra Hakkarainen -limun. :3
Vaikka pyörryttikin, en kadu yhtään! Tuli niin ihana fiilis että olisi tehnyt mieli mennä vaikka seuraavana päivänä uudestaan... se ei vain ole sallittua. ^^' Pitää odottaa 29.7. asti että pääsee taas. Voisi yrittää sillä kerralla raahata seuraakin...? En tiedä. Mutta nyt on kolme ihmistä pelastettu verenhukalta (veri siis jaetaan kolmeen osaan)!
Suosittelen!
Terve ja anteeksi venähtänyt päivitystauko. :P En voi puolustautua muulla kuin laiskuudella.
Minkälainen vappu oli? Meikäläisen oli hieno! Koulun naamiaiset ja ystäviä. :) Naamiaisiin pukeuduttiin Arthurin kanssa Sisko ja Veli Sikiöksi Putouksesta. Oli huvittavaa nähdä Arthurin muodonmuutos kirkkaisiin väreihin pukeutuvasta filosofista verkkopaitaiseen angstinuoreen. Jo pelkkä peruukki teki paljon. :O Itsekin olin aika järkyttynyt blondista peruukistani... ehkä minä olen sitten meistä se, joka on tarkoitettu mustiin vaatteisiin. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa asuista. :( Pitää metsästää koululaisilta.
Putous-hahmot. :) |
Myönnän että jännitti. Mutta kun oli ohi toimenpide, tunnustelin vointiani ja totesin, ettei lainkaan huipannut tai heikottanut. Siirryin pöytien ääreen juomaan teetä ja syömään pullaa, mitä oli tarjolla. Juuri kun ajattelin että "Täähän meni hyvin! Mähän lähden tän pullan vetästyäni kotiin", iski kamala huimaus. :/ Oksetti ja väri valahti kasvoilta. Katselin hoitajia pyytääkseni apua, mutta jokaisella oli joku siinä syynissä. "Ne kaikki näyttää kiireisiltä, en mä viitti häiritä...". Kohta kärvisteltyäni yksi huomasi olotilani ja melkein kantoi vuoteelle. Jalat nostettiin ja jo hetken päästä olo oli jo paljon parempi. Pääsin lähtemään kotiin, isoisä tuli hakemaan ja oli ostanut matkalla minulle Herra Hakkarainen -limun. :3
Vaikka pyörryttikin, en kadu yhtään! Tuli niin ihana fiilis että olisi tehnyt mieli mennä vaikka seuraavana päivänä uudestaan... se ei vain ole sallittua. ^^' Pitää odottaa 29.7. asti että pääsee taas. Voisi yrittää sillä kerralla raahata seuraakin...? En tiedä. Mutta nyt on kolme ihmistä pelastettu verenhukalta (veri siis jaetaan kolmeen osaan)!
Suosittelen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)