Anteeksi!

Juu, en ole kuollut vaikka poissa olenkin ollut netin syövereistä. Pahoittelen poissaoloani, viime aikoina on tapahtunut niin paljon... On ollut tunnemyrskyjä laidasta laitaan, syvimmästä murheesta äärimmäisyyksiin menevään iloon ja riemuun.



Minulla oli vähän aikaa sitten ihan kamala viikko... Tapahtui paljon sellaista, mitä en oikein pystynyt käsittelemään ja lopulta kesken koulupäivän romahdin ja kaksi opettajaani lähetti minut kotiin. Rakas ryhmänohjaajani jopa ajoi minut kotiovelle kun oli itsekin juuri lähdössä töistä... Meillä on maailman ihanimmat opettajat. <3

Tämän jälkeen alkoi parempi aikakausi. Sain sovittua opettajien kanssa koulun helpottamisesta, etten ajaisi itseäni loppuun. Suoritin mm. yhteiskuntaopin kokeen (taloustaito) suullisesti opettajallemme, mikä auttoi suunnattomasti. Englannin opettaja antoi luvan palauttaa kirjallisen esitelmän hieman myöhässä. Niin kuin jo sanoin, meillä on maailman ihanimmat opettajat, todella vastaantulevia. Kaiken tämän jälkeen pystyin keskittymään teatteridiplomiin, jota olin jo pitkän aikaa (yli vuoden) hionut.

Diplomin kanssa hääräilin aina kun jaksoin ja lopulta koitti päivä, jona ne esitettiin ja arvioitiin. Olin ensimmäinen kuudesta ja vedin täysin yksin tekemäni kuuden monologin esityksen. Aiheena oli naiset, naiseus, vääryys... Hahmoina oli siis kuusi naista keskiajan maailmassa. Kukin vankilassa. Olin hionut tekstejä, tutustunut hahmoihin ja kysellyt muiden mielipiteitä saadakseni kaiken ymmärrettäväksi.

Tulokset annettiin kaikkien esitettyä oman show:nsa ja sain kuulla pisteeni ensimmäisenä, olinhan esiintynytkin kärjessä. Menin hakemaan kolmosta (pisteet olivat siis asteikolla 1-5). Olin melko varma että kakkonen se ei olisi, olinhan tehnyt paljon töitä ja se varmaankin näkyisi. Mutta että neljä tai viisi... tuskin. Olin kuitenkin yksin latonut koko pääkoppani sisällön paperille. Ja kolmonenhan on hyvä! Vastaa noin seiskaa tai kasia koenumeroasteikolla,

"Niin siis me tultiin siihen tulokseen että tää oli viiden pisteen esitys."

Onko vähän voittajafiilis. Vähän kuin taiteen yo-kirjoitus ja meikäläinen vetää täydet pisteet. Vou... Entinen äidinkielen opettajammekin tuli katsomaan esitystä ja sanoi kyyneleet silmissä että esitys kelpaisi melkein teatterille myytäväksi. Ja että kannattaisi vetää pätkä tästä kaikissa teatteripyrkimisissä.

Wait, what? Enhän minä ole teatteriin pyrkimässä!

Vai olenko?


Vielä anteeksipyyntönä poissaolostani laitan tähän söpön kuvan. :3