Kepeästi kepeillä

Helei!

Täytyy kyllä sanoa että on vaarallinen työpaikka minulla. Saattaa hyvinkin vahingossa tökätä sormensa kuumaan keitinrasvaan, liukastua lattialla ja saada polvenkokoisen mustelman, kaataa kädelleen tulikuumaa kahvia... tai teloa itsensä sairaslomakuntoon portaissa.

Jynssäsin viime keskiviikkona kuonaa siivoustilan pesualtaiden alta inhottavassa asennossa selälläni. Jouduin makaamaan likavedessä, mikä sisälsi kaikkea vettyneestä pahvista pilaantuneeseen ja möhjööntyneeseen ruokaan. Päätin siis käydä vaihtamassa paidan ja matkalla henkilökunnan tiloihin onnistuin liukastumaan portaissa.

Löin lonkkani portaankulmaan ja kipu kirjaimellisesti sokaisi sekunniksi. Melkein konttasin vaihtamaan paidan - ja sitten takaisin portaita ylös jynssäämään. Kipu oli niin sietämätön, etten kyennyt liikuttamaan koko jalkaani, saati kylkeäni. Sen lisäksi jouduin tosiaan kyykkimään kipeissä asennoissa kipeän lonkan päällä. Meinasin pyörtyä kivusta ja huohotin raskaasti kun vuoropäällikkö tuli katsomaan että miten menee.

Sen sijaan että olisin myöntänyt kivun, vannoin että kaikki on hyvin. Kun mä oon uusi, jos mä NYT rupeen valittamaan, mun luullaan feikkaavan tyhmän työtehtävän takia. Yritin siis jatkaa vaikka taju oli mennä. Vuoropäällikkö kysyi varovasti, haluaisinko 10min taukoni nyt? Tahdoin. Vetäydyin portaita alas ja selinmakuulle. Kun tauko oli ohi, meinasin taas vajota maahan kaikesta kolotuksesta. Vuoropäällikkö sitten päätti siirtää minut kassalle (kun siis yhä vakuutin olevani kykeneväinen työhön), mutta kun salin pöytää pyyhkiessäni asiakas tuli kysymään että onko kaikki hyvin, tajusin että tässä sitä tarrataan lujasti pöytään kiinni pystyssä pysyäkseen. Ilmoitin että kotiin lähden.

Linkutin junalle ja soitin äidin miehen hakemaan kotiasemaltani. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen että Jorvi olisi seuraava pysäkki. Siellä minua lykittiin pyörätuolissa röntgeniin ja lääkärille, mutta mitään ei löydetty. Hiusmurtuma kuitenkin olisi mahdollinen, ne kun eivät aina heti kuvassa näy.

Sain kainalokepit ja sairaslomaa sunnuntaihin ja vieläpä yksin kotona, muut kun lähtivät mökille. Jes! Sain kuitenkin kutsun perhetutuille ja siellä majailin sunnuntaihin asti. Jouduin pyytämään apua jopa sängystä nousemiseen...

Eilen uudestaan lääkärille, kun kipu ei hellittänyt. Todettiin että kyseessä ei ollut hiusmurtuma vaan lihasrepeämä. Erittäin kivulias, muttei vaarallinen ja sairaslomaa jatkettiin keskiviikkoon.

Tarvitsisinkohan kypärän töihin? :'D

Koulua ja työtä

Eilen oli ensimmäinen työpäiväni, tänään taas teologisen pääsykokeet.

Työpäivä meni ihan mukavasti. Varjostin mentoriani, joka opetti minulle kaiken siivoamisesta, pesemisestä, ranskalaisten valmistamisesta ja kassankäytöstä. Asiaa tuli hirveä määrä lyhyessä ajassa, enkä oikein pysynyt perässä... Varsinkin kassa tuntui melkeinpä purevan. Menin melkein paniikkiin kun asiakkaat tilasivat juustohamppareita ja minä näppäilin tuplajuustoja, enkä osannut korjata asiaa. Onneksi mentori oli koko ajan vieressä ja otti homman tarvittaessa haltuun.

Lopuksi käytiin läpi, miten oli mennyt ja mitä pitäisi jatkossa opetella ja huomioida. Tässä kohtaa paljastettiin että minulle oltiin vähän alle neljässä tunnissa opetettu asiat, jotka tavallisesti opetetaan kahdessa, pitemmässä, päivässä. Kun kysyin että miksi, onko heillä niin kiire saada minut töihin ja pitäisikö asiat oppia sen takia oikeasti tätä vauhtia, vastaus oli: "Ei, ihan vaan sen takia kun vaikutit oppivan niin nopeesti". Kai se sitten oli hyvä juttu. :) Onneksi koulutus siis jatkuu vielä huomenna.

Tänään taas istuin kirjoittamassa varhaisista kristityistä. Onneksi seurakuntamme teologi tapasi minua ja toista kokelasta ennen kokeen alkua viereisessä kahvilassa, oli aikaa rauhoittua ja kuunnella tsemppipuhetta. Sai kunnolla tyhjentää mielen että aivot eivät varmasti menisi lukkoon itse koetilanteessa.


Kysymyksiä oli siis kolme. Ensimmäinen käsitteli varhaisten kristittyjen suhtautumista ei-kristittyihin, toinen syntikäsitystä varhaiset kristityt vs. nykypäivän luterilaisuus. Kolmannesta (aineisto-)tehtävästä nautin todella, se käsitteli taidetta ja erityisesti nykytaidetta. Kyseessä oli se, miten kaunis kuva ei välttämättä sisällä syvempää merkitystä. Aihe on minulle tärkeä ja tuntui kuin aineiston teksti olisi kirjoitettu täysin omista mielipiteistäni. Asiaa olisi minulla ollut paljon ja oli ehkä ihan hyvä että tila tuppasi loppumaan kesken; en voinut eksyä liikaa sivuraiteille.

Kun lähdin kokeesta, suuntasin läheiseen Esplanadin puistoon, siinä kun on vieressä Ben&Jerry's jäätelöbaari. Päätin palkita itseni maukkaalla jäätelöannoksella, joka sisälsi kahta eri jäätelöä, keskellä brownie'ta ja päällä kermavaahtoa + nomparelleja. Rauhoituin istumalla sen kanssa auringossa ja miettien että mitäs nyt rupeaisin lukemaan kun pääsykoekirjan pänttäys on ohi.

Tulosten pitäisi tulla viimeistään 10.7. klo 9. Eli silloin voin täällä sitten joko itkeä vuolaasti ja odottaa teiltä lohduttavia lauseita tai sitten hehkuttaa caps lock pohjassa, miten pääsin läpi ja olen maailman onnellisin. Ja totta kai tässäkin tapauksessa teidän tehtävänne on vain ilmoittaa, miten tiesitte minun läpäisevän kokeen. :'D

Silloin alkaa myös uusi luku-urakka. Päätin jo vuoden alussa että jos pääsen sisään, aloitan Raamatun läpilukemisen. Jos taas en pääse, aloitan ihan vain kostoksi Raamatun läpilukemisen. Jännitetään siis myös tätä!

Huomenna minulla on sitten kahdeksan tunnin työpäivä kuumien rasvakeittimien äärellä kun muut palvovat aurinkoa. Pitää vain hokea mielessä: "Mä saan tästä palkkaa, mä saan tästä palkkaa, mä saan tästä palkkaa..."

Ylppärikuvat

Kuvassa vieressäni Maailman ihanin ruusu. ♡

Tässä siis kaksi ensimmäistä Arielin ottamia. Kolmas kännykkäkameralla koulussa.

Ylioppinut

Gaudeamus igitur

Juvenes dum sumus

Gaudeamus igitur

Juvenes dum sumus

Eilen sain sitten sen kuuluisan valkolakin päähäni! Olo oli aivan mieletön kun rehtori kuulutti että "Voitte pistää lakit päähänne". Kun käännyimme juhlakansan puoleen koulun salissa, näin heti tätini takarivissä vilkuttamassa mitä levein hymy kasvoillaan. En voinut olla hymyilemättä onnellisuuttani, melkein jopa nauroin! Niin hyvä olo oli sillä hetkellä. Kanssani samasta koulusta valmistuivat myös mm. Maailman ihanin ruusu sekä Gena, muista kouluista taas Elliot ja Tuhkimo. Mielettömän paljon onnea heillekin!

Koska sukuni on mielettömän pieni, ystäviä ja muita tuttavaperheitä oli kutsuttu sitäkin enemmän. Talo ei siis täyttynyt tuntemattomilla ihmisillä ("Ai ootko säkin mulle sukua?") vaan rakkaita ihmisiä, joiden kanssa halusi juhlia ja juhlistaa päivää. Odotin saavani pari hassua kukkasta mutta lasimalja oli loppujen lopuksi aivan täynnä toinen toistaan kauniimpia ruusuja!

Ennen juhlien alkua rämmimme kuitenkin Arielin kanssa viereisessä metsässä ottamassa ylppärikuvat. Hän lähetti jo parietukäteen arvioitavaksi ja tiesin että olin tehnyt oikean valinnan hylätessäni ajatuksen "ammattikuvaajasta". Olen kuvissa hyväntuulinen ja onnellinen, mikä on yllättävän harvinaista. Hymyilen aidosti ja leveästi metsäisessä maisemassa ja pellon laidalla.

Kotona vieraitten saavuttua äitini piti liikuttavan puheen. Ei ehkä ollut maailman pisin, mutta sitäkin koskettavampi ja henkilökohtaisempi. Hän antoi edesmenneen isäni hänelle joskus ostaman kielokorun minulle ja vakuutti että isäkin olisi ollut ylpeä. Tämän jälkeen tätinikin piti oman osuutensa puheesta ja oli vähällä etten purskahtanut hillittömään itkuun. Tunsin itseni rakastetuksi, mitä ei kovin usein tapahdu. Olen siis oikealla polulla päihittääkseni jo yhdeksän vuotta elämääni hallinneen masennuksen!

Olin myös jo kutsuissa vihjannut että tilaisuudessa olisi vapaata musisointia. Naapurimme aloittivat esittämällä minulle laulun Lintu. Tämän jälkeen pikkuserkkuni jatkoivat omalla vuorollaan ja veljeni olivat jopa tehneet minulle oman biisin! Sanoittaneet ja säveltäneet omankuuloisensa kipaleen. Myös isoveljeni otettiin extempore siihen mukaan. Lopuksi illalla Joutsenprinsessa lauloi vielä You got a Friendin. Minusta nämä tällaiset lahjat ovat niitä parhaimpia, kiitos rakkaat! <3

Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti saada kuvia koneelle, onnistumatta siinä... Eli saatte kyllä nähdä kuvat mekostani ja upeasta lakistani!

Post jucundam juventutem

Post molestam senectutem

Nos habebit humus

Nos habebit humus!