Itkupilli

Itken nykyään aivan liikaa.

Ennen (vielä puoli vuotta sitten) en itkenyt lähes mistään. Lähinnä paniikki- tai ahdistuskohtausten aikana tai jos oli sattunut jotain oikeasti musertavaa. Minua ei saanut itkemään kirjat tai elokuvat, vaikka ne liikuttivatkin valtavasti. Suuria tunteita siis syntyi mutta ilman kyyneleitä... ja myönnän olleeni jollakin omituisella tasolla jopa ylpeä tästä itsessäni. Mä en oo itkupilli.

Nykyään asia on aivan päälaellaan. Itken jokaisesta asiasta ja tunteesta. Oli kyseessä sitten ilo, suru, liikutus, pelko, ahdistus, samaistuminen... mikä vain syy käy ja parun jo kuin pikkulapsi. En edes tiedä syytä tähän muutokseen.

Itken jokaisen leffan aikana, jokaisen kirjan ääressä, jokaisen laulun mukana.

En edes ole hyvä itkemään. Tai... miten määritellä hyvä itkijä? Mutta minä ihan oikeasti parun ja niiskutan, naamaa turvottaa ja punoittaa, silmät sumenevat ja ovat verenpunaiset. Ei kaunista eikä miellyttävää. Eli en ole kuin leffojen sankarittaret, joilla valuu yksi kyynel, eikä meikki edes leviä.

Pahinta ovat illat, joina itken yksin. Samalla toivon jonkun kuulevan ja kysyvän vointia, ja samalla ettei kukaan missään nimessä edes muistaisi minua sillä hetkellä.

Miksi siis itken? En tiedä.

Kevätjuhlaa ja uudet wanhat

Pitkän keskustelun jälkeen musiikinopettajamme tosiaan lupasi minulle paikan kevään yo-juhlien esiintyjien joukossa. Pääsen siis laulamaan ja näyttämään (kyseenalaiset) taitoni.

Nyt kun kerran tilaisuus annettiin, ajattelin ottaa siitä kaiken irti. Mietin että voisinko itse sanoittaa laulun? Ongelma tosiaan ilmestyy sen jälkeen: vaikka pystyn kuvittelemaan ja jopa muistamaan sävelen tekemiini sanoihin, olen surkea nuotintamaan ja vielä surkeampi soinnuttamaan. Mistä siis säveltäjä? Ensin ajattelin pyytää Arthuria taitoineen ja tehdä tästä yhteisen projektin (mikä ei huono olisi ollenkaan ollut) mutta tässä astui äidin mies kuvioihin.

Herra suositteli kääntymään ystävänsä puoleen, joka on alan miehiä ja innostunut säveltelystä, muttei niinkään sanoittamisesta. Äidin mies lähetti tälle sähköpostia ja vastaus oli innostunut. Halusi katsoa, mitä tuleman pitää. Tavallaan pelottaa. Tuntuu niin... vähäpätöiseltä. Miksi vaivata toista kun en itse ole mikään oman alani taituri? Haluaisin ainoastaan vähän näpäyttää opettajaamme ja ilmaista itseäni. Kai se sitten on toisen vastuulla sanoa, jos ei kiinnostakaan tai tekstini eivät ole tarpeeksi hyviä? Iso mies, osaa pitää puolensa.


Minua pyydettiin myös extempore tuuraamaan seuraaviin wanhojentansseihin yhtä jätkistä. Tyyppi pääsee kyllä iltajuhlaan mutta koulun esitykseen ei (siis kun tanssitaan muille oppilaille päivemmällä). Ensin estelin, onhan omista tansseistani jo kaksi vuotta ja heillä on paljon uusia koreografioita. Plus nyt joutuisin tanssimaan viejän roolissa, mikä on uutta minulle. Myönnän että kehut kuitenkin saivat punastumaan ja innostumaan. "Mut kun sua suositeltiin, sut kuulemma palkittiinki".

Nyt siis parin viikon varoitusajalla hypin opettelemaan uusia ja vanhoja tansseja ja yritän olla mahdollisimman miehinen. :'D Sanoin parilleni että hän saa päättää, mitä pistän päälleni. Laitanko mustat housut ja valkoisen paidan vai korsetin ja pitkän hameen. Minulle se ja sama.~




Mutta raakileversio hahmottelemastani biisistä:

Kevään viimeinen valssi

(A)

Sulivat hanget, lähtivät jo jäät

Eläimet heräävät nyt pesistään

Palaavat linnut matkoiltaan

Tervehtivät tuttuja lauluillaan

(B)

Nyt alkaa tanssi, se yhteinen valssi

Ota kädestä, astu viereeni

Hengitä raikasta ilmaa

Jo löytyy tahti, ei kukaan meit’ vahdi

Ota kädestä, astu viereeni

Se on kevään viimeinen valssi

(A)

Taipuvat hongat, tuuli kun kulkee

Kausi tää meidät syliinsä sulkee

Kohta ohi on aika tää

Rauhoitu siis ja viereeni viel’ jää

(B)

Nyt alkaa tanssi, se yhteinen valssi

Ota kädestä, astu lähelle

Hengitä yhteistä ilmaa

Jo löytyy tahti, ei kukaan meit’ vahdi

Tartu tiukasti, astu viereeni

Se on kevään viimeinen valssi

(C)

Lyhyt on hetki

Lyhyt on aika

Kohta jo katoaa keväinen taika

Vielä hetken, jos pyytää saan

voisit jäädä kanssani tanssimaan

Onhan tää kevään viimeinen valssi

 
Kirjoitin yhdeltä istumalta eli paljon on vielä hiomista. :) Plus ajattelin kirjoittaa enemmänkin sanoituksia, voi valita sen mistä helpoiten pääsee liikkeelle. Ja jos mistään ei pääse, valitsen jonkun valmiin laulun.

Stressiä

Väsyttää. Siis todellakin väsyttää. Todettiin kotona, etteivät touretteen määrätyt lääkkeet ole auttaneet yhtään pakko-oireisiin. Täysin vaikutuksettomia eivät ole; sivuvaikutukset ovat ihan kamalia.

Nukun täydet yöt, sen n. 8h ja silti vielä päivällä neljästä viiteen tuntia päikkäreitä. Ja silti väsyttää ja olo on vetämätön. Sen lisäksi ne aiheuttavat ikävän tunteen... en oikein osaa kuvailla sitä, vähän kuin pää olisi täynnä savua. Eilen sitten pikkuveljeni totesi että määrätty lääke on luokiteltavissa huumausaineeksi. Että kiva! :'D Mukavaa kun kerrottiin tämäkin... onneksi annos on niin pieni että en kyllä sillä saa itseäni sananmukaisesti huumattua.

Kaiken lisäksi koulutyöt painavat päälle, pitäisi lukea yo-kokeisiin, pitäisi palauttaa töitä ja esseitä, pitäisi harjoitella monologeja, pitäisi skarpata työn etsinnässä, pitäisi pitäisi pitäisi... Ja tämän kaikenko ehtisin kun koulusta tultua nukun viisi tuntia ja pitäisi ehtiä kaikki harrastukset, terapiat ja kotityötkin?

Kun todettiin asian laita, minulle varattiin uusi neurologiaika. Haluan lopettaa tuon lääkityksen, ei tästä tule mitään. Kai sitä pitäisi osata olla luottamatta kaikessa pillereihin ja kapseleihin.

Ainoat hetket kun pystyn todella rentoutumaan, ovat ne päivät kun saan viettää aikaa ystävien kanssa. Olenkin nähnyt Villasukkaprinsessaa, Maailman ihaninta ruusua, Sisar Vaaleaa, Sisar tummaa... Pystyn puhumaan ja nauramaan enkä ole enää ainoastaan omien ongelmieni keskellä. Ympärilläni onkin muutakin maailmaa kuin pelkät kokeet.

Soitelkaa... On ikävä. Olette parempi lääke kuin tuo aivojentappaja. :'(

Please, don't stop the music!

Musiikkia sitten pukkaa. :'D

Tilaamani Vuokko Hovatan levyt saapuivat vihdoin, nyt minulla on kaikki kolme. <3 Lempieläimiä, Liaani ja Minä rakastan ikuisesti.

Yllättäväksi ongelmaksi on vain muodostunut kaikkien levyjen määrä. xD En millään ehdi kuunnella kaikkia kun jouluna satoi musiikkia niin että ropisi.

Siinäpä kasa kuunneltavaa. Plus tosiaan ne kolme Hovatan levyä, jotka itse hankin ja Herra Ylpön levy joka on postissa tulossa.

Tahtoisin vain niin kovasti kuunnella kaikki heti ja nyt! Mutta tapanani on keskittyä aina yhteen uuteen levyyn kerrallaan. Eli jos saan uuden levyn, kuuntelen sen kaksi kertaa kokonaan läpi ja sitten vasta pystyn valikoimaan biisit, mitä haluan enemmän kuunnella. Eli toisin sanoen kuuntelen jokaisen noista vähintään kahdesti läpi... ei onnistu ihan hetkessä. :)

Vaikka on hirveä himo huudattaa kaikkia yhtä aikaa, hyvänä puolena on se, ettei musiikki ainakaan heti lopu kesken! Saan rauhassa fiilistellä ennen kuin kyllästyn totaalisesti kaikkiin noihin.

Ärsyttää myös se että iPodini on rikki. :( Se ei suostu millään synkronoimaan uutta musiikkia itseensä ja väittää, ettei ole tarpeeksi tilaa. Ennen siihen mahtui päälle tuhat biisiä, nyt se vilkuttaa jo alle puolesta siitä? Keskityn siis kuuntelemaan uuden musiikin kotona...

Kaksi naista

Ihon alla, tiedän sen

mulla kaksi naista on

toinen tahtoo sormuksen

toinen halvan hurmion

kaksi naista, luulen niin

lyötiin yhteen vartaloon

toinen päätyy naimisiin

ja toinen turmioon

Olen kaunosilmä, villiviini

kumpaa vaan

lailla lemmikin ja ohdakkeen

on kaksin kauniimpaa

Toinen kylvää purnukoihin

rosmariininsiemenet

sunnuntaina kapioihin

neuloo sievät kirjaimet

toinen tanssii perennoilla

ja kiljuu kuutamoon

revenneillä lakanoilla

se lentää aurinkoon

Olen kaunosilmä, villiviini

kumpaa vaan

lailla lemmikin ja ohdakkeen

on kaksin hauskempaa

kumman tahdot, kumman meistä?

sinä armain, onko susta meille miestä?

miten kestät kaksi naista,

joista toinen istuttaa,

toinen taas aina

kaiken repii juuriltaan

Yhden kerran vainajalle

yksi virsi veisataan

yhteen sijaan, kukkulalle

kaksi naista haudataan

Lailla kaunosilmän, villiviinin

olla saan

lailla lemmikin ja ohdakkeen

on kaksin kauniimpaa
______________________________

-Vuokko Hovatan levyltä Liaani-

Selviytyjä-blogipalkinto

Tämä on blogipalkinto, jonka voi laittaa eteenpäin niin monelle bloggaajalle, kuin omasta mielestä ansaitsijoita on. Tässä on kuitenkin rajoitteet!

Blogin pitää täyttää nämä määritelmät:

- Bloggaaja käsittelee kokemuksiaan kypsästi, eikä huomionkipeästi
- Bloggaaja rohkaisee esimerkillään lukijoitaan selviytymään laillaan


Mutta pistäkää Selviytyjä-palkinto jakoon kaikille, jotka sen ansaitsevat. Muistakaa pistää kyseisen blogin kommentti-osioon vinkkaus siitä että tämä on vastaanottanut kyseisen arvon. Ja kirjoittakaa, keneltä saitte tämän arvonimen; hänhän on sen myös joltakulta vastaanottanut ja on siis myös selviytyjä.

Rohkaiskaa toisia käsittelemään kokemuksia, rämpimään eteenpäin ja ottamaan apu vastaan tarvittaessa. Rohkeutta on sekin että myöntää joskus heikkoutensa.

Omalla listallani ovat bloggarit:
P_Devil
Jased
Sadelintu
Myra
Alyssa Vivid
Lakshmi
Myrika
Aconitum 
Rouva K  
Mary DeadWonderland

Happy New Year!

Taitaa vuosi olla aika lailla pulkassa. :)

Moni bloggaaja tekee sellaisen listan, mitä merkittävyyksiä on tapahtunut minäkin kuukautena... mutta minä en jaksa (olen pahoillani!!). Ei millään jaksa muistella tai kaivella päiväkirjamerkintöjä.

Voisi tiivistää että tämä vuosi on ollut täynnä ihmiskohtaamisia. Sekä positiivisia että negatiivisia. On tullut tutustuttua, riideltyä, sovittua, erottua, pyydettyä ja annettua anteeksi... Kaikki ne eivät tunnu yhtä hyviltä, mutta näin asiat ovat menneet. Kai se uusi vuosi on sekä uuden vastaanottamista että vanhan hyväksymistä.

Jatkoimme perinnettä ottaa kämäsiä tähtisadetikkukuvia terassilta äidin miehen tyttären kanssa (ihan totta, pitää keksiä jokin lyhenne tuolle!!). Joten tänäkin vuonna tässä on tuloksia:

Minä pyörimässä

Ja ympyöitä...

Viuh!

Näyttää siltä kuin lassoaisin jotain...

Sädekehä?

Eeppinen valotaisto. :D

Minusta se on ihan selvä joutsen! Entä teistä?

Ja vielä pari pikkuveljeni ottamaa kuvaa terassimme jouluvaloista kameraa heilutellen. Minusta näistä tuli aivan mahtavia!

Näyttää ihan nuottiviivastolta ja nuoteilta

Ihan kuin se tulisi kohti?

Muinaista kirjoitusta?

Ehkä vähentäisin lääkitystä?

Odota kun rutistan sua

Odota kun rutistan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun suutelen sua
- niin kiire ei voi olla.
 

Ei onni ole vaikeaa.

Odota kun puristan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun kuuntelen sua
-niin kiire ei voi olla
 

Ei onni ole vaikeaa.

Omenankukat putoaa, pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna, luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.

Odota kun kosketan sua
- niin kiire ei voi olla.
Odota kun hengitän sua
- niin kiire ei voi olla.
 

Ei onni ole vaikeaa.

Omenankukat putoaa pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.

Kysyit mitä eilen itkin.

Me ollaan niin vähän aikaa yhdessä.

 _______________________________________

-Vuokko Hovatan levyltä Lempieläimiä-