Moni bloggaaja tekee sellaisen listan, mitä merkittävyyksiä on tapahtunut minäkin kuukautena... mutta minä en jaksa (olen pahoillani!!). Ei millään jaksa muistella tai kaivella päiväkirjamerkintöjä.
Voisi tiivistää että tämä vuosi on ollut täynnä ihmiskohtaamisia. Sekä positiivisia että negatiivisia. On tullut tutustuttua, riideltyä, sovittua, erottua, pyydettyä ja annettua anteeksi... Kaikki ne eivät tunnu yhtä hyviltä, mutta näin asiat ovat menneet. Kai se uusi vuosi on sekä uuden vastaanottamista että vanhan hyväksymistä.
Jatkoimme perinnettä ottaa kämäsiä tähtisadetikkukuvia terassilta äidin miehen tyttären kanssa (ihan totta, pitää keksiä jokin lyhenne tuolle!!). Joten tänäkin vuonna tässä on tuloksia:
Minä pyörimässä |
Ja ympyöitä... |
Viuh! |
Näyttää siltä kuin lassoaisin jotain... |
Sädekehä? |
Eeppinen valotaisto. :D |
Minusta se on ihan selvä joutsen! Entä teistä? |
Ja vielä pari pikkuveljeni ottamaa kuvaa terassimme jouluvaloista kameraa heilutellen. Minusta näistä tuli aivan mahtavia!
Näyttää ihan nuottiviivastolta ja nuoteilta |
Ihan kuin se tulisi kohti? |
Muinaista kirjoitusta? |
Ehkä vähentäisin lääkitystä? |
Odota kun rutistan sua
Odota kun rutistan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun suutelen sua
- niin kiire ei voi olla.
- niin kiire ei voi olla
Odota kun suutelen sua
- niin kiire ei voi olla.
Ei onni ole vaikeaa.
Odota kun puristan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun kuuntelen sua
-niin kiire ei voi olla
Odota kun puristan sua
- niin kiire ei voi olla
Odota kun kuuntelen sua
-niin kiire ei voi olla
Ei onni ole vaikeaa.
Omenankukat putoaa, pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna, luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.
Odota kun kosketan sua
- niin kiire ei voi olla.
Odota kun hengitän sua
- niin kiire ei voi olla.
Omenankukat putoaa, pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna, luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.
Odota kun kosketan sua
- niin kiire ei voi olla.
Odota kun hengitän sua
- niin kiire ei voi olla.
Ei onni ole vaikeaa.
Omenankukat putoaa pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.
Kysyit mitä eilen itkin.
Omenankukat putoaa pilvet liikkuu kiikussaan
ja repii auki taivaan sinisen.
Metsänreuna luumuntumma
auringonkukkien varjot kasvaa seinustaa
petäjääkin pidemmiksi.
Kysyit mitä eilen itkin.
Me ollaan niin vähän aikaa yhdessä.
_______________________________________
-Vuokko Hovatan levyltä Lempieläimiä-
Vau, nämä ovat ihan mahtavia kuvia! Sinä olet kuin valoa nopeampi supersankari tai näkymättömyysvoimilla varustettu ihmetyttö siellä taustalla! :-D
VastaaPoistaTuo Hovatan biisi sopisi tyttärieni suuhun, heitä joskus itkettää sama. Hirvittää ajatellakin millaista olisi jos olisin "oikeissa töissä" enkä boheemi yrittäjä joka saa sentään sumplittua verrattain paljon aikaa lapsilleen harva se päivä.
Hihii, kiitos. :D Pitkällä valotusajalla hidaskin liike näyttää juurikin supersankarimaiselta.
PoistaJuu, olen aivan hullaantunut tällä hetkellä Hovatan biiseihin. Toinen, missä on loistavat sanoitukset, on Syleily (samalta albumilta).
Linkki sanoituksiin:
http://www.releaselyrics.com/116b/vuokko-hovatta-syleily/