Yli valtioiden rajojen tuodaan yli 50 taitavaa hevosta ja yli 100 työntekijää, esiintyjää ja eri alojen asiantuntijaa Suomen Hartwall-areenalle ja tuloksena huikea Apassionata!
Isoäidin ja serkkutyttöjen kanssa katsoimme lumoutuneina kun hevoset ravasivat tarkoissa muodostelmissa ja uskalsivat kulkea kylki toisen kylkeä vasten, peruuttaa ja jopa vetää tähtisädetikut kavioissa. Ei mitään ongelmaa kun ratsastaja nousee selässä seisomaan tai kiipeää vatsan ali kun ollaan täydessä laukassa. Joukko hevosia pysyi täydellisessä rivissä ilman ratsastajia kauko-ohjauksessa ja suloinen aasi pääsi esittelemään taitojaan.
Ja liikutuin melkein kyyneliin kun lavalle ravaa kouluttajan kanssa pienen pieni falabella! Kirmailee sinne tänne ja samassa viereen tupsahtaa valtava shirenhevonen. Olen nähnyt jo monen vuoden ajan lähes kaikki Apassionatat mutta tuo oli isoin shire, mitä olen nähnyt. Jalat kuin tukit ja säkää en edes lähde veikkailemaan. Ja nämä aloittivat "kilpailun"; aina kun jättiläinen teki jonkin tempun, pienempi teki perässä. Niin SULOISTA! <3
Kuvassa ei siis tämän vuoden hepat. Tänä vuonna oli ruskea shire ja vähän vaaleampi falabella. Ja shire oli siis (mikäli mahdollista) tuotakin järeämpi.
Miinusta esitykselle toi pieni tyttö, joka istui vieressäni. Tämä nojaili koko ajan kaiteeseen ja huokaili. Väliajalla tämä kysyi äidiltään: "Siis mitä hienoo siinä on että hevoset juoksee ympäri lavaa?" "No kato kun ne tekee hienoja temppuja ja ne on tosi hyvin koulutettu!" (Vanhemmat olivat selvästi oikeasti hyvin innoissaan) "Mut kaikki hevosethan osaa juosta ympäri lavaa." Teki mieli pitää pienimuotoinen puhe nuorelle neidille. >:(
 |
| Katsokaa noita kasvoja! Miten luonnolliset ja kauniit! | |
|
Mutta vielä isompi miinus... Joka vuosi on esityksessä laulanut Arndis Halla, the Voice of Apassionata. Viime vuonna olin vähän pettynyt kun laulajatar esiintyi vain kerran... mutta kuitenkin. Tänä vuonna ei tähtöstä ollut ollenkaan! Ei edes nauhalta! VÄÄRYYS! Apassionatan 10v-juhla ja ei Hallaa?? Olen vielä pettyneempi kuin moni voi varmaan uskoa, vaikka koreografia ja esitys olivatkin tähän asti parhaat. Suosikkilaulajani, jota olen kerran vuodessa päässyt katsomaan... Olen joka kerta odottanut että kuulen taas äänen, joka saa minut livanä kyyneliin, esiintyjän joka on innostanut tarpomaan eteenpäin laulamisen opettelun ohdakkeisella tiellä...
Voi Arndis Halla, minkä teitkään. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti