Yks, kaks!

Rupesin kuuntelemaan huvin vuoksi vanhoja biisejä joista pienempänä, joskus vuosia sitten, tykkäsin. Kaivoin Spotifysta esiin Pikku G:n, Ansan ja Oivan, Nylon Beatin ja paljon muuta.

Kuunnellessani biisejä mietin, mikä minuun niissä aikoinaan vetosi. Täytyy myöntää että Ansan ja Oivan kaltaista lastenmusiikkia tulee edelleen kuunneltua, parempaa huumoria saa etsiä. Myös Röllin biisit ovat iPodilla ahkeran kuuntelun alla. Pikku G sanoituksineen oli jotain uutta. Muistan alkaneeni kuunnella sitä joskus kolmannella luokalla. En ollut tutustunut sitä ennen räppiin ja kun esiintyjänä oli vanhempi jätkä... kai se oli sitten se. Plus maailmanparannus-sanoitukset olivat minunkin ikäiseni ymmärrettävissä.



Odota parast, varaudu pahimpaa,/ ain ei käy kui haluut se o luonnon yks laki vaa,/ kyynelist hymys, sit taas hymyst takas,/ malta mieles, vaa aika parantaa haavas. -Pikku G - Kyynelist hymyks-

Toinen oma levyni. Kansi tuo muistoja.

Ja kun kuuntelin Nylon Beatia ja kaikkia niitä vanhoja hittibiisejä, en voinut olla hymyilemättä. Sanon suoraan että irvistän kaikelle massamusiikille ja nenäänsä laulaville tytsyille... mutta mieleen nousi väkisinkin, miten innoissani popitin parhaiden ystävieni kanssa Teflon Lovea. Mieleen muistui, miten menimme äidin kanssa kauppaan ostamaan levyn ja olin siitä niin ylpeä, se oli toinen oma levyni. Yritin nyt kuunnella, mikä musiikissa vetosi. Toisin kuin Pikku G:llä, eivät nämä sanoitukset olleet maailmanparantamista.


Aiheena oli melkein jokaisessa rakkaus ja mistäs muustakaan sen ikäinen kuin olin, mitään ymmärsi. Se oli "nuorten musaa" ja oli hienoa tuntea olevansa vanhempi kun kuunteli jotain muuta kuin lasten musaa. Nyt kyseessä oli biisejä, joissa ei ollutkaan selkeitä lastensatuja. Sanoitukset olivat hyvin positiivisia ja iloisia, rytmi leikittelevä ja sävel tarpeeksi yksinkertainen. Pienellä ymmärrykselläni tajusin vain puolet.

Vuokses valmis oon vaikka armeijaan, yks kaks!
Yksin en saa mä rauhaa,
Kanssas sun lähitaistellaan, yks kaks!
Tykit kuin kellot pauhaa. -Nylon Beat - Valmis oon vaikka armeijaan-

Ihan herkistyinkin. Tuo oli sitä aikaa kun olin vielä romantikko. Aloin kuunnella rakkauslauluja ja unelmoin ensisuudelmasta sateessa. Paljonkohan musiikkimaku muuttuu kun ihminen muuttuu? Kulkevatko ne käsi kädessä?

Missä vaiheessa en enää kuunnellut iloisena Pientä taivasta haaveillen rakkaudesta ,vaan tilalle tuli ymmärrys maailman julmuudesta ja Joku raja?