...lähes kaikki koulun ystäväni ovat nyt poissa koulun käytäviltä. Jäljellä minä, Arthur ja Maailman ihanin ruusu. On aika outoa mutta samalla hienoa ajatella että mihinhän kaikki nyt lähtevätkään. :)
Mutta iloisempaa oli eilen kun Villasukkaprinsessa tuli meille juttelemaan ja katsomaan leffaa. :) Katsoimme Orpokodin ja kutsuin pikkuveljenikin seuraan. Villasukkaprinsessa-raukka katsoi kauhuissaan kun huppupäinen poika ilmestyi ruutuun ja minä ja veljeni nauroimme efekteille.
Juttelimme tulevaisuudesta, mitä teemme lukion jälkeen. Tiedustelin varovaisesti häneltä, onko hän nyt jäämässä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Kun vastaus oli joiltakin osin auki, uskalsin ehdottaa että jos hän on tänne jäämässä, kannattaisi harkita kimppa-asuntoa.
Olemme molemmat kierrätyksen suosijoita eli kumpaakaan ei haittaisi vähän rikkinäinen sohva tai eriparia olevat keittiön tuolit. Kumpikin on absolutisti eikä polta, päihteettömyys olisi siis taattu. Kumpikaan ei aio ajaa ajokorttia, siis hyvät julkisten yhteydet olisivat tärkeitä. Ja ennen kaikkea tulemme hyvin toimeen keskenämme. :)
Hän lupasi harkita asiaa vakavasti. Onneksi emme ole ihan heti muuttamassa, ehkä parin vuoden sisällä, joten harkinta-aikaa kyllä on. Innostuimmekin jo vähän ajatuksesta etsiskellä yhteistä asuntoa.~ Vakuutin kyllä sivussa myös että tämä ei ollut "kosinta", sydämeni ei säry jos hän haluaisikin muuttaa yksin tai kauemmas. Jälleen kerran: onneksi on harkinta-aikaa.
Tavallaan pelottavaa, tavallaan ihanaa ajatella tulevaisuutta ja sitä, mitä se ikinä tuokaan tullessaan. Onneksi on nyt joku, jonka kanssa suunnitella. Ihana prinsessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti