Anteeksi tunnevammaisuuteni

Tänään oli outo päivä. HYVIN outo päivä.

En ole hyvä ihmisten tulkitsemisessa, en todellakaan. Ja lähiaikoina se on tullut entistä selvemmäksi, minkä mm. the Lady of Shalott osoitti. Jotenkin onnistun aina kuitenkin antamaan kuvan että ymmärtäisin ihmisiä jotenkin erityisen hyvin.

Fakta: en ymmärrä.

Haluan saada selville toisten ajatukset, mietteet ja tunteet heti. En  ymmärrä vihjailuja, haluan että asiat sanotaan suoraan. Odotan pää kallellaan että saan vastauksen kysymyksiini, vaikka voi hyvin olla ettei toinenkaan ole selvillä tunteistaan ja ajatuksistaan. En pidä tästä puolesta itsessäni... Se on epäreilua ja tungettelevaa. Vaikkakin jos toinen sanoo suoraan, ettei halua kertoa tai puhua jostain, hyväksyn sen heti. Mutta sekin pitää sanoa suoraan!

Tänään minulla oli todellisia vaikeuksia juurikin tässä ihmistulkinnassa. Ainoa asia mitä päässäni pyöri oli Mitä sä musta TAHDOT?? Miksi edes puhut minulle? Mikset vastaa? Ja vasta kun osasin itse kysyä suoraan, sain suoran vastauksen.

Ehkä pitäisi myös itse oppia puhumaan suoraan ja kiertelemättä... Ja kysymään tarvittaessa. Pelkään vain aina kysymysten olevan vääriä. Pelkään että olen ymmärtänyt asiat väärin. Pelkään että luulen toisen pitävän minusta, vaikka asia onkin päälaellaan. Pelkään... pelkään kaikkea.

Anteeksi tunnevammaisuuteni. Ja kiitos. Kiitos paljon.

"Ehkä me selvitetään se myöhemmin?"

Ehkä. :)