Tänään on se päivä, kun et enää tunne kipua.
Tänään on se päivä, kun et enää kärsi.
Tänään on se päivä, kun saat unohtaa kaiken pahan.
Tänään on se päivä, kun loppu alkaa.
Muistan kun tulimme katsomaan sinua ja sisariasi. Olit kaikista pienin, silti ainoa jolla korvat olivat jo nousseet pystyyn... se teki sinusta hauskan näköisen. Pienuudestasi huolimatta otit oman paikkasi ja puolustit sitä. Tiesin heti että "Me otetaan toi", ja niin otimmekin. Ensitapaamisesta lähtien olit se minun Pikku-Myy, terhakka ja älykäs. Taloon tultuasi, tajusin minkä keskelle sinut oli tuotu. Podin omantunnontuskia aina tähän päivään saakka kohtalostasi... ei koira ansainnut sellaista kaaosta ympärilleen. Selvisit siitä kuitenkin hienosti. Hienommin kuin olisin kuvitellutkaan.
Tänään on se päivä, kun itken.
Tänään on se päivä, kun sisälleni kasvaa tyhjyys.
Tänään on se päivä, kun koko talo on hiljaa.
Tänään on se päivä, kun en meikkaa.
Lohdutit minua. Kuuntelit satujani. Olit itse asiassa ainoa, joka kuunteli. Osoitit, ettei olennon (ihmisen saatieläimen) arvo riipu siitä, kuinka paljon sinisilmäisesti kestää. Saa sanoa "EI!" ja murista. Silloin vain osoitat oman arvosi. "Minulla on väliä." Lopulta siinä missä toinen koiramme vaistosi muiden kohdalla ensimmäisenä jos jollakulla oli paha mieli, minun pahan oloni sinä vaistosit ensimmäisenä. Et antanut niin paljon painoarvoa muiden ahdistukselle mutta pahimpina päivinäni kiehnäsit koko ajan vieressäni. Missä vaiheessa tämä yhteys syntyi? En tiedä, mutta kiitän sitä... ja sinua. Nyt on minun vuoroni olla sinun vierelläsi.
Tänään on se päivä, kun et enää tunne kipua.
Tänään on se päivä, kun et enää kärsi.
Tänään on se päivä, kun saat unohtaa kaiken pahan.
Tänään on se päivä, kun loppu alkaa.
Tänään on se päivä, kun et enää toivota minulle illalla hyvää yötä.
Tänään on se päivä.
Olen pahoillani :( Soita, jos tarvit juttukaveria, olen täällä. <3
VastaaPoistaKiitos. <:)
Poista