torstai 28. marraskuuta 2013

Perhemalleista

Olikos se eilen vai toissapäivänä kun kuljin Kampissa... ja näin Iltalehden otsikon, joka toitotti:

"Jotkut uusperheiden lapset voivat huonosti".

Vähän paha lähteä mitään uutisanalyysiä tekemään kun en vihastuksissani halunnut lukea edes alaotsikkoja. Mutta ihan tosi? Niin surullista kuin se onkin, tottakai jotkut uusperheiden lapset voivat huonosti. Sen ei pitäisi Suomen kaltaiselle masennuksen valtakunnalle tulla minkäänlaisena yllätyksenä.

Mutta ihan hyvin otsikon olisi voinut laittaa myös toisella tavalla. "Jotkut uusperheiden lapset eivät voi huonosti", "Jotkut ydinperheiden lapset voivat huonosti", "Jotkut yksinhuoltajavanhempien lapset voivat huonosti", "Jotkut sateenkaariperheiden lapset voivat huonosti", "Jotkut maahanmuuttajaperheiden, ateistiperheiden ja julkkisperheiden lapset voivat huonosti".

Tuntuu kuin vanhempia jotenkin yritettäisiin estää eroamasta kun uusperheet ovat se päivän trendi. Osoitetaan, miten huonosti lapset pärjäävät rikkinäisten perheiden keskellä kun reissataan monen kodin välillä. Äiti saa uuden miehen ja juuri kun oppii pitämään sitä isäpuolena, tuleekin uusi ero. Pitäisikö tyyppiin pitää yhä yhteyttä?

Ongelmia on jos monenlaista. Mutta asiat olisivat voineet mennä myös eri tavalla. Jos pysyttäisiin rikkinäisen liiton sisällä ja hymyiltäisiin vain lasten läsnäollessa ettei kukaan huomaisi, miten huonosti asiat ovat. Lapset kyllä näkevät teeskentelyn läpi. Jos jatkettaisiin suhteessa jossa äiti hakkaa isää, isä pettää äitiä ja jokaisella perheenjäsenellä on oma terapeuttinsa, olisiko se parempi?

Mutta kyllä sen eron voisi hoitaa paremminkin. Hoitakaa asiat loppuun ja puhukaa vaikka liitto olisi ohi. Lapset saavat hyvän aikuisen kuvan ja uskaltavat itsekin puhua paremmin omista kokemuksistaan.

Vaikka mikä minä olen puhumaan. En ole eläissäni seurustellut ja avioliitto on aika mahdoton näkymä tällä hetkellä, puhumattakaan omista lapsista. Eli mitäs minä tietäisin avioliitosta, eroista ja avioehdoista? Miksi arvostelen otsikkoa, jossa osoitetaan tosiseikka: joissakin uusperheissä voidaan huonosti.

Tiedän vain oman kokemukseni.

Tiedän, miltä tuntui asua talossa joss riitoja oli joka päivä. Tiedän, millaista oli 13-vuotiaana olla oman isän olkapää, kun tämä keskellä yötä herätti ja itki minulle pahaa oloaan. Tiedän (ainakin osittain), millaista taistelua oma äitini kävi yrittäessään päästä irti isän otteesta. Ja uskon yhä että se oli paras ratkaisu.

Jos vaikka kuunneltaisiin vaihteeksi niitä lapsia ja nuoria eikä vain tilastoja.


8 kommenttia:

  1. Kuunnellaan, kuunnellaan. Kerrohan, oliko se sinusta kamalaa kun lohdutit isääsi 13-vuotiaana, tai kun opit ymmärtämään äitisi taistelua, vai lähensikö se kenties teitä ja antoiko sinulle tärkeyden tunnetta?

    Minä kuulun niihin äiteihin jotka pitävät aivan velvollisuutenaan puhua lasten kanssa kaikesta millä on isompaa vaikutusta mielentiloihin, koska tiedän omista ja läheisteni kertomista lapsuudenkokemuksista, että lapsi kyllä joka tapauksessa vaistoaa kaiken - ja tulkitsee hätäpäissään ihan pieleen ja ominkertaistaa tapahtumien syyt jos niistä ei puhuta! Minkä lisäksi vanhempi, joka yrittää piilottaa lapseltaan isoja asioita, tulee uskoakseni aika väistämättä luoneeksi muurin ja etäisyyttä itsensä ja lapsen väliin. Toki on aikuisen vastuulla valita sellaiset sanat, jotka sopivat lapsen ikään ja ymmärrykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän vääränä sitä että isäni haki turvaa minusta tuolla tavalla. Vaati lohduttamaan ja jopa suoraan syytti että paha tilanne oli minun syytäni (13-vuotiaan pikkutytön!!). Mutta isäni onkin ihan oma lukunsa ja hänen kanssaan eläminen. Äiti taas tarjosi tukea ja puhui kanssamme. Kuunteli mielipiteemme mutta myös kertoi rehellisesti omistaan. Tämä on yksi monista syistä, miksi ihailen omaa äitiäni niin suuresti.

      Ja on ihanaa että on vanhempia, jotka puhuvat lastensa kanssa! Äitikin on valaissut asioita riippuen siitä, miten paljon olemme voineet ymmärtää ja missä mielentilassa olemme olleet. Paljon parempi on avata asioita kuin jättää ne kokonaan käsittelemättä ja mikä olisi parempi seura vaikeitten asioiden käsittelyyn kuin rakastava perhe?

      Totta kai näissäkin asioissa voidaan tarvita apua ja on hyvä, jos sellaista suostuu ottamaan vastaan. Itse pidän todella paljon perheterapeutistamme. Hän on lempeä täti, jonka seurassa uskaltaa olla rehellinen ja avoin.

      Mutta pointti oli se että turhaa soimata perhemallia. Perhemallista viis, kunhan asiat on hoidettu hyvin.

      Poista
    2. Tuo on aivan järkyn törkeää että sinua, lasta, on syytetty tuolla tavalla vanhempiesi erosta!

      Poista
    3. No, niinkuin jo kirjoitin, isäni taitaa olla aivan oma lukunsa. Hänellä ei itsellään ajatukset kulkeneet kunnolla ja siksi tuntuu niin kurjalta ajatella että hän itsekin eli painajaisessa. Vaikka on silti väärin se, miten hän kohteli meitä muita.

      Poista
  2. Uutisotsikot on kyllä välillä tosi mielenkiintoisia.. Just tänään muiten luin tilastoa, ja kirjan kertoessa niiden muuntelusta tuli mieleen O. Suomisen lausahdus, että ensin on valhe, sitten emävalhe ja lopuksi tilasto. xD

    Välillä kyllä mietityttää mihin ihmiset oikein pyrkivät, hoitaessaan erot niin huonosti. Omien vanhempien eroa ei ole yhäkään selvitetty, ja onhan siitä kohta jo lähemmäs 2 vuotta. (Ei sillä, omatkaan erot eivät aina kovin hyvin hoidettuja ole olleet.) En tiedä tiedänkö yhtäkään tapausta, jossa ero olisi oikeasti hoidettu hyvin? Onko se vain niin suuri emotionaalinen järkytys osapuolille, että asian käsittely yksilöiden omaan tahtiin vaatii aikaa ja vielä ajan erotessa toisen vaatimasta ajasta, tulee niitä konflikteja? Kurjaa anyways.

    P.S. Huomasin kyllä haasteen täällä, en vain ole käynyt postaamassa mitään aikoihin kun on ollut niin kiire :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomisen lausahdukset elävät siis yhä... ja hyvä niin. :D

      Mutta vikahan ei ole siinä että erotaan. Olisitko onnellisempi, jos vanhempasi olisivat yhä yhdessä? Vika on siinä, miten senhetkinen perhetilanne hoidetaan. Perhe ei ole yksikkö, se on prosessi. Ja siksi sitä pitää koko ajan hoitaa ja tarkkailla. Mutta lienet oikeassa siinä että on aivan liikaa surkeasti hoidettuja eroja.

      Ja ei mitään, vastauksia odotellessa. ;)

      Poista
    2. Nimenomaan, ero on _prosessi_. Ja jotenkin tuntuu että monet käsittelee sen enemmän yksittäisenä tapahtumana, eikä sit käsittele sitä mitenkään.

      Kuitenkin ero on parempi kuin toimimaton suhde.

      Poista