Eilen opettajakin yritti selittää, mikä ero on stripteasella ja burleskilla. Kai se on omin silmin nähtävä
Strippauksesta monella on aika erittäin likainen kuva. Likainen baari, ilkeä ja irstas pomo, himokkaat katsojat tunkemassa rahaa esiintyjän alusvaatteisiin... ei se välttämättä ole sitä. Mutta strippauksessa se pääpuoli on se esiintyminen riisumisen jälkeen ja aika usein fyysinen kontakti katsojiin.
Burleskissa pääpaino on siinä kun niitä vaatteita otetaan pois. Aikaa saatetaan käyttää vaikka kuinka paljon vain yhden hanskan riisumiseen ja aina ei välttämättä riisuta edes kokonaan. Usein jätetäänkin esim. korsetti päälle. Ja kontakti yleisöön on lähinnä katseissa ja ilmeissä. Joskus esiintyjä saattaa antaa yleisön edustajan vaikka ottaa hanskasta kiinni kun tanssija itse vetää kättään siitä pois. Kosketusta ei siis (yleensä) ole.
Kummatkin ovat kuitenkin siis vahvasti aistillisia, vietteleviä ja jopa seksuaalisia. Mutta likaisuutta ei välttämättä ole ollenkaan (totta kai kaiken voi vetää vaikka kuinka likaiseksi hyvänsä). Mutta burleskissa minua viehättää se, miten minkälainen esiintyjä hyvänsä on kaunis. Yllättävän usein jopa nähdäänkin lavoilla muodokkaita naisia reilusti alle mallinmitoissa.
Tunnillakin oli sekä omanikäisiäni nuoria, mutta myös lähellä viittäkymppiä olevia naisia. Mutta kaikilla oli hauskaa kun sai kerrankin luvan olla kaunis, viettelevä, seksikäs, kiusoitteleva... Jokaisen pitää välillä tuntea se itsessään. Tuoda sisäinen naiseutensa esiin, vaikka harjoittelisi sitä ihan vain puolisoaan varten, eikä esiintymistä ollenkaan.
 |
| Dita von Teese |
Eli vaikka Dita von Teese on kaunis ja kuuluisa, ei ainoastaan hänen näköisensä ole sopivia burleskiin.
Itse ainakin haluan edes kerran viikossa (aloitan tunnit keväällä) tuntea itseni kauniiksi ja olla sujut kehoni kanssa. Tuntea olevani upea joka puolelta niin, että minulla on lupa siihen. Eli aika lailla itseäni varten tätä harrastan, en tanssiakseni paremmin klubeilla, en iskeäkseni itselleni partneria... Tutustuakseni omaan kehooni. Tää on mun oma kroppani ja olen ylpeä siitä!
Moni ystäväni harrastaa ja arvostaa burlesque'ia ja on koettanut vihkiä minua sen ymmärtämisen saloihin, joten uskon mitä sanot, että se vapauttaa ja auttaa olemaan sinut oman kehonsa kanssa. Jännä ilmiö. Itseltäni tuntuu puuttuvan tarve tuommoiseen, jotenkin uskon täysin saaneeni juuri sellaisen kehon kuin pitääkin, mitäpä siitä numeroa tekemään. Ehkä tämä liittyy siihen miltä esiintyminen ylipäätään minusta tuntuu ;-)
VastaaPoistaKai se on niin että jokaiselle löytyy se oma laji. :) Itse koetan innostaa ihmisiä kokeilemaan, mutta ymmärrän että jos ei innosta, ei innosta.
PoistaItselläni taas on ollut pitkä ja kivikkoinen tie oman kehon hyväksymiseen... enkä voi sanoa olevani vieläkään perillä. Ehkä jokin päivä opin toimimaan yhteisymmärryksessä vartaloni kanssa ja sulaudun sen kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Jollain Tallinnan-laivalla (olisikohan olut Galaxy?) oli kerran hyvä burleskiesitys. Sitten siinä viereisessä pöydässä oli n. 13-vuotias poika, joka huuteli koko ajan niille tanssijoille.
VastaaPoistaVoih, näitä "kypsiä nuorukaisia" sitten tuntuu löytyvän ihan joka paikasta. :'D Ovathan ne ihan suloisia siihen asti kunnes pinna oikeasti kiristyy katkeamiseen asti.
Poista