Let it go, let it go...

Näin todella outoa unta ja jäin pohtimaan, olenko lukenut liikaa satuja...?

Unessa elin elämää pienenä eläimenä, olin välillä rotta ja välillä sammakko, se vähän vaihteli. Minun piti äkkiä saada muutettua itseni ihmiseksi, jotta pääsisin naimisiin (mitä...???). Talvi saapui ja tarvoin hirveissä nietoksissa, seuraten outoa pororyhmää. Ei mitään hajua, miksi seurasin poroja. Siinä oli jokin hieno pointti, jota en nyt vain muista. :'D

Jossain vaiheessa saavuin johonkin mökkiin ja olinkin ihminen, mutta uni oli vähän vaihtunut. Ongelma ei ollutkaan ihmiseksi muuttuminen vaan se, että en HALUNNUT naimisiin. Pakenin, että en joutuisi omiin hääjuhliini. Istuin mökissä, mihin yhtäkkiä hyökkäsi joku outo poliisiarmeija ja piilouduin takkaan, jossa oli tuli. Istuin liekkien takana, eikä minua nähty.

Kun joukot olivat lähteneet (kuka oikeasti haluaisi noin kiihkeasti kanssani naimisiin??), jatkoin pakenemista lumihangessa. Jostakin syystä kannoin sellaista tuulikelloa, tiedätte...? Sellainen, mistä roikkuu niitä putkia. Se hohti vienosti haaleansinisenä ja siinä oli hiutaleitten kuvia. Jokin siinä oli että kun se soittaisi juuri tietyn sävelen, olisin turvassa ja jos se soittaisi jonkin toisen sävelen, olisin vaarassa. Hukutin sen kuitenkin ja menin etsimään sitä järvestä.

Lähdin sukeltamaan järveen etsimään sitä tuulikelloa. Mutta kun rupesi pimenemään, tiesin että etsinnät piti lopettaa. Juttu oli että järvessä ei pimeän tultua näe mitään. Mutta kun nousin pintaan, se olikin jäässä! En päässyt pois ja olin ihan paniikissa...

Kunnes heräsin.

Haluaako joku unitulkitsija ryhtyä toimeen? :'D