Tähkäpää, Tähkäpää, laske hiuksesi

Nyt on taas jokin lyhyeksileikkaamisen aikakausi. Vähän aikaa sitten oli muotia värjätä hiukset punaiseksi, nyt vedetään siili. Ja yllättävän moni tuskailee sen kanssa että uskaltaako leikata.

Itse olen kokeillut yhtä sun toista hiuskuontaloa ja olen tästä ehkä jopa ylpeä! Väriä on ollut punaista, pinkkiä, vihreää, mustaa, kultaista, brunettea... Ja pituus on vaihdellut laidasta laitaan. Koen että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, niillä saa leikkiä! Jos ei miellytä, yllättävän nopeasti ne kasvavat takaisin entiseen mittaansa. :) Minulla rajoite on tosin ollut kihara hiuslaatu; kaikki haluamani suorat leikkaukset ja piikikkäät kampaukset eivät vain toimi.

Muistan kun leikkasin hiukset lyhyiksi. Tai siis leikkautin. Kampaaja leikkasi sen hetken muodin mukaisesti "kattilamallin" eli nätimpi nimitys potalle. Vihasin suoraa linjaa, mutta muuten olin tyytyväinen. Pukeuduin tuolloin jo mustaan, mutta tuossa kuvassa poseerasin kampaajan mainosta varten ja minut oli puettu retrovaatteisiin. :'D

 Ah, muistoja! Kuva on siis omalta rippileiriltäni. Kun tuo lyhyt tukka kasvoi muodostaan ulos, lopputulos muistutti aina vain enemmän pottaa. Olin tehnyt sopimuksen pukeutua koko kesän muuhun kuin mustaan ja melkein heti riparin jälkeen lensivät vaaleat vaatteet pois kaapista, tunsin oloni niin epämukavaksi. Moni ei meinaa tunnistaa minua kuvasta, olen nykyään niin erinäköinen... :D

 Sitten annoinkin hiusten kasvaa ja värjäsin mustaksi. Tai sitä ennen oli oikeastaan mustat hiukset pinkillä raidalla, mutta siitä en löytänyt yhtäkään kuvaa. :( Pisimmillään hiukset kasvoivat 20cm alle olkapäitten, ne tosin näyttivät lyhyemmiltä kiharuuden takia.

 Sitten tapahtuikin jotain hyvin mystistä! :D Halusin rastoja kovasti, mutta kun en niitä saanut, leikkasin kapinapäissäni hiukset kokonaan veks! En tajunnut että meillä olisi ollut ihan trimmeri, joten vedin keittiösaksilla ja säärihöylällä. Pää oli vähän naarmuilla sen jälkeen...

Tuo oli vielä sitä aikaa kun nypin kulmat tuollaisiksi viiruiksi. Nykyään hämmästelen tuota... Näytti ihan kamalalta. :'D Varsinkin hiuksettomuuteen yhdistettynä näyttää ihan syöpäpotilaalta.

 Eipä tästä muuta kommentoitavaa kuin että hiukset alkoivat kasvaa siiliksi. Ja moni hämmentyi saadessaan tietää, etten ole oikeasti blondi. Miksi kaikki aina luulevat minua blondiksi...?

 Wanhat tanssit! Hiukset kasvoivat hiukan ja ne värjättiin vaaleiksi. Kampaaja sekoitti kultaista ja hopeista hiusväriä, saaden aikaan ihanan sävyn.~ En vain osaa itse olla kovin lämpimän hiusvärin kanssa, siksi en siinä pysynyt. Mutta värinä oli hyvin kaunis. :) (Parini henkilöllisyys salattu) (Ihanaa oli kun wanhoissa sain kommentin: "Sä näytät ihan Marilyn Mansonilta...! Eiku Monroelta!!")

 Värsjäsin Tulisielun avustuksella hiukset pinkki-liilaksi. 2/3 liilaa, 1/3 pinkkiä. Väsyin jo viikon jälkeen siihen että väriä piti lisätä parin päivän välein kun se ei pysynyt. Mutta oli ihan hauska kokeilu tämä. :) (Tällä kertaa minulle sanottiin että näytin ihan Bon Jovilta...)

 Sitten käskin äitiä ajamaan keesin. :D Väriksi valiutui tuttu ja turvallinen musta ja pidin irokeesiä yleensä tuollaisella heiton tapaisella. En jaksanut nostaa sitä ihan ylös asti (you know...?). Jotenkin hämmentävää että yksi parhaista minusta otetuista kuvista on otettu kaupassa. :'D

 Keesiin kiinnitin ne kauan kaipaamani rastat! Ja ai että olin onnellinen, pitäähän jokaisella wannabe-kuutilla olla ainakin kerran elämässään kunnon kuiturastat. :'D Pidin niitä yleensä tuollaisella korkealla ponnarilla.

Rastat lähtivät, hiukset kasvoivat ja eräänä päivänä pistin äidin ja Sisar vaalean kiinnittämään uudet kuidut hiuksiini, tällä kertaa musta-vihreänä versiona ja pikkuletteinä. Siinä meni vaikka kuinka monta tuntia, mutta hyvältä näytti. Moni kysyi, olivatko ne oikeat hiukseni. :D

Nyt on taas tavallinen tukka. Musta ja vähän olkapäiden yli ulottuva kuontaloni melkein huutaa jotain uutta, mutta ajattelin jättää sen rauhaan edes päättäreihin asti. Saas nähdä, mitä sitten keksin. :)