maanantai 1. huhtikuuta 2013

Lähtölaskenta alkaa... 10, 9, 8...

Rakkaan koiramme tie on tulossa päätökseensä. Sanni tuli meille syksyllä -05 vähän ennen syntymäpäivääni valaisemaan elämääni. Juuri kun kaikki oli kaatumassa päälleni ja tuntui kuin kukaan ei välittäisi, pieni nappisilmäinen karvapallo opetti että saa olla välillä tuittupäinen. Vaikka sanoisikin "Ei", se ei tee sinusta yhtään vähemmän rakastettavaa.

Sannilla on ollut jo pidemmän aikaa selkäkipuja jotka ovat vaikuttaneet siihen, ettei koira oikein halua lähteä ulos, ruoasta löytyy lohtu ja jalkoja särkee. Nyt lomalla kivut selvästi pahenivat niin, etteivät takajalat kantaneet. Turha enää kauaa pitkittää kipua kun sitä ei voi oikein parantaakaan. On vain vaikeaa itse hyväksyä se... puhuimme jo siitä, haluammeko tulla mukaan kun Sanni viedään viimeisen kerran eläinlääkärille. Sanoin että haluan tulla.

Vaikeaa ajatella että kohta synkimpien aikojen suurinta tukeani ei enää olisi. En itkenyt ennen kuin nyt tätä kirjoittaessani kun kunnolla ajattelen että koira elää koko elämänsä osoittaen kaikilla teoilla rakkauttaan... mutta ei ymmärrä kun ihminen sanoo: "Rakastan sinua". Tahtoisin niin rakkaan haukkujani tietävän, kuinka rakas ja tärkeä se on minulle, kuinka paljon se on minua auttanut...

Vielä pari päivää aikaa. Pari pitkän pitkää ja samalla hirveän lyhyttä päivää.

4 kommenttia:

  1. Koirathan aistivat ihmisten olotilaa ja energioita paljon paremmin kuin ihmiset keskenään. Te Sannin kanssa olette eläneet yhdessä, se on tukenut ja auttanut ja säkin olet ollut sen vierellä. Vaikka se ei sitä sanoiksi välttämättä osaa pukeakaan, niin se tietää varmasti kuinka rakas ja tärkeä sulle on, olethan kuitenkin välittänyt sitä positiivista energiaa sille.

    Koiran kanssa rakkaus on ihan erilaista kuin ihmisen, siinä ei tarvita sanoja. Jo olemus kertoo niin paljon enemmän, kummallekin osapuolelle. :)

    Voimia ja halauksia sekä sinulle että Sannille! *hali* :(

    VastaaPoista
  2. Ihana uusi ulkoasu! <3
    Kamalaa jos koira nyt menehtyy, muuta en osaa sanoa. Tuntuisi tyhmältä sano että sellaista se elämä on etc...
    Pärjäile

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.~ :)

      No niin, näissä tilanteissa kai kaikki lainit ovat vähän kliseitä. "Otan osaa" (kuulostaa 1800-luvulta), "Olen pahoillani" (sinäkö sen aiheutit?) jne. Mutta tärkeintä on tuki ja kiitän siitä. Snif. <3

      Poista