Ah, ma räydyn!

Väsyttää. Väsyttää ihan hitsisti.

En päässyt sunnuntaina aikaisin nukkumaan ystävän vierailun seurauksena, enkä eilen koska olin töissä. Ja minähän siis menen melkein aina nukkumaan aikaisin ja herään myös aikaisin, eli ei sovi tälle tytölle.

Eli eilinen meni työskennellessä. Jippiaijee!

Noh, onhan se ihan kivaa. Siisti sisätyö... Puhelinmyyjänä siis. Suoraan koulusta Helsinkiin istumaan pieneen koppiin kuuntelemaan tätien valittamista että he eivät osta mitään. Sain kyllä kaksi tilausta (Jeii!) ja olen ihan tyytyväinen siihen. Lisäksi minua ei ole vielä toruttu huonosta myyntitekniikasta, äänenkäytön vähäisyydestä tai mistään muustakaan... Ehkä haukut tulevat vasta sitten kun joku huomaa. ^^'
Myin siis ensin Avotakkaa ja sen jälkeen Jotakin erikoisvalintahösseliä että asiakas sai valita kolmesta lehdestä (Olivia, Divaani ja Evita). Evita oli suosiossa.

Tänään olen siis väsynyt. En pääse laulutunnille koska pikkuveljen koulun konserttiin on pakko päästä, on nimittäin oma vanha kouluni ja on kiva nähdä vanhoja opettajia... Ihan totta. :) Katsotaan, tärmäänkö muihin tuttuihin (aika monella vanhalla luokkalaisellani on myös pikkusisarus esiintymässä). On kyllä mukavaa antaa nostalgisten tunteiden vallata, nautin kyllä yläasteajastani musiikkiluokalla. Ja katson että se on antanut kyllä ihan hyviä lähtökohtia.

Lisäksi mainitsen vielä, mistä otsikko. Tänään käsittelimme äidinkielen kirjallisuushistorian kurssilla romantiikan aikaa ja opettajamme hoki jatkuvasti: "Ah, ma räydyn!". Tarttui minuunkin...

(Ja kirous olkoon yllä ystäväni, joka sai kappaleen "It's okay to be gay" soimaan päässäni loppupäivän...)

Satakieli