Ihmiset kasaantuu yhteen kun niitä palelee

Olen oikeasti huolissani isoäidistäni. Raukka ei ymmärrä, että ei pitäisi enää ajaa kun refleksit eivät enää ole sitä mitä olivat ennen. Äiti ilmoitti hänelle eilen, ettemme minä ja veljeni enää mene hänen kyytiinsä. (Huh!) On nimittäin ollut tarpeeksi monta vähältä-piti -tilannetta.
Kerrankin isoäiti lähti ajamaan (minä kyydissä) isoa liikenneympyrää väärään suuntaan. En ehtinyt edes kiljaista kun vastaan tuli iso rekka ja kumpikin jarrutti äkkiä. Voin kuvitella olleeni kuolonkalpea kun isoäiti peruutteli varovasti toiseen suuntaan.

Miksei hän voi vain ymmärtää? Ja hänellä on kaupunkikortti; kaupunki maksaa hänelle ison osan taksimatkoista. Ja me olemme valmiit auttamaan jos tulee oikeasti iso ongelma kulkemisen kanssa. Mutta ymmärrän äitiä, ettei hän päästä meitä tuohon kuolonkaaraan. On pelottanut siinä tarpeeksi monta kertaa.

Ja ensi viikonloppu yksin kotona. Onko kellään ideoita, miten viettää tämä laatuaika?