Onnellinen päivä

Aivan mieletön fiilis!

Meinasin tänään junassa purskahtaa onnenkyyneliin koska olin niin onnellinen.
Ei, en ole voittanut lotossa. Enkä missään muussakaan kilpailussa. Ihmeitä ei ole tapahtunut, kukaan ei ole noussut kuolleista. Hyvä olo johtuu ihan vain überhyvästä päivästä.



Aamulla ei ollut kiire, kun koulu alkoi vasta 11.45. Oli siis aikaa rentoutua hengitysharjoitusten ja musiikin parissa. Ja kun Emilie Autumnin What If lähti soimaan, aurinko sukelsi esiin ja huone valaistui alle sekunnissa, aivan kuin joku olisi yhtäkkiä laittanut valonheittimen päälle ikkunan toisella puolella... Ja pienempien pilvien ohitseliuku sai aikaan sellaisen efektin, että valo välkkyi... Ja vieläpä musiikin tahdissa! :D Oli aika... Lumottu fiilis.

Koulussa oli hyvin mukavaa, vain kahden oppitunnin päivä. Kaikki oli jotenkin... normaalia. Tavallista sanailua ja vitsailua, yhdessäoloa. Sellaista kuin kuuluukin olla.

Koulun jälkeen lähdin Helsinkiä kohti mennäkseni töihin, huolimatta polttavasta kurkkukivusta. Noustuani junasta, totesin itselläni olevan vielä hiukan päälle ½h aikaa joten kävin kaupassa ostaakseni jotain syötävää selvitäkseni työpäivästä iltaan asti.
Kaupassa oli pieni poika äitineen. Pikkuisella oli jokin raivari meneillään, eikä tämä tohtinut kuunnella äitiään piirun vertaa. Äiti selitti pojalle rauhallisesti jotain, täysin psykologian oppien mukaisesti. Pojan tasolla, rauhallisesti, ottaen katsekontaktia. Raukka näytti hyvin väsyneeltä.
Rohkaisin mieleni ja menin sitten sanomaan, että ihanaa kun on tuollaisia vanhempia. Että hän toimi upeasti ja en tiedä, kuinka kauan itselläni kärsivällisyys kestäisi.
Ja mitä sitten? Nainen katsoi hämmentyneenä ja sanoi, ettei muista, milloin joku olisi kehunut tätä hyväksi äidiksi. Vakuutin että tosissani olin ja hän oli kehut ansainnut. (Lapsi tuijotti ihmeissään.) Kohta nämä poistuivat kassoille ja kuulin pojan sanovan äidilleen: "Äiti, miks tolla tädillä oli noin hassu tukka?"

Saavuin työpaikalle istuakseni alas papereiden kanssa. Kaivoin jostakin syystä kalenterin... vain huomatakseni, että minulla ei ollut töitä! Työnantaja kulki siitä ja näki hämmennykseni. Selitin, että olin tullut tänne turhaan ja en tiedä, mistä moinen sählinki. Tämä nauroi ja sanoi, että voin jäädä tai lähteä, oman päätöksen mukaan. Ja minähän lähdin. Ihan vain käydäkseni kaupassa ja tullakseni kotiin.
Mutta kuinka innokas työntekijä pitää olla että raahautuu työpaikalle vapaapäivänäkin? Nauran itselleni. :D

Mutta siis. Menin vielä kauppaan ostaakseni joitain kylmempiä tuotteita (esim. maitoa en ajatellut ostaa ennen töitä) mutta päätinkin hemmotella itseäni. Kauppalistalle päätyi luumuja, sukaalevy, ihanaa soija-jugurttia, ruisleipää, hyvää juustoa ja jäätelöä. <3 Ja juoksimpa vielä Lushin kautta ostamaan kylpypallon. Hemmotteluilta siis tiedossa. ;) Heitin matkalla euron eräälle sitä pyytävälle (matkarahaksi).

Iloiset kohtaamiset jatkuivat. Helsingin asemalla tuuli tuiversi yhtäkkiä hameen helman korviin... Erään vanhemman miehen kohdalla. Pelästyin hirveästi (jotkut ovat tietoisia kovasta miespelostani) mutta tämä tokaisikin: "Hupsista! Kannattaa kuule tyttö olla varovainen. Ei kannata ihan joka miehelle sääriä esitellä" ja nauroi kiltisti. Ja vinkkasi lopuksi silmää.
Voi että huokaisin helpotuksesta! Aivan kuin tyyppi olisi vaistonnut miesvihani ja -pelkoni kasvaneen viime aikoina ja olisi yrittänyt lieventää sitä - onnistuen! Eli on vielä toivoa että maailmassa on mukaviakin miehiä.~

Nyt syön pizzaa ja hemmottelen itseäni suklaalla ja jäätelöllä. Illalla kylpy. <3