Kevättä rinnoissa, molemmissa

(Alkuilmoitus: Päätin nimetä ystäviäni "salanimillä" blogiani varten. Ihan vain koska on tylsää selittää että "ystävä1 ja ystävä2...". Ja koska muutkin tekevät niin blogeissaan. ;) Päätin valita nimiä Saduista ja tarinoista, miettien ystävieni ominaisuuksia. Joskus ulkonäön, joskus hahmon luonteen perusteella. Myös insideläpät vaikuttavat. Tarkoitus ei ole ketään loukata missään kohtaa, jos ei joku pidä juuri siitä hahmosta, jonka nimen tälle valitsin. Joskus on ihan sattumankauppaa, millä nimellä kutsun kun ei tule mitään satuhahmoa mieleen, joka sopisi. Mutta jos oikeasti loukkaa, saa valittaa.)

Näinpä.
Perjantaina päätin aamulla ostaa kukkia. Juoksin ennen koulua Sellon kukkakauppaan ostamaan kolme kimppua ruusuja (punaisia, vaaleanpunaisia ja keltaisia) vain jakaakseni niitä koulussa ihmisille.
Olivat kyllä hämmentyneitä kun kuljin kukkapuska kainalossa ja kyselin vastaantulevilta, tahtoisivatko ruusun. :'D Sisar valkea kauhisteli hintaa että paljonko niihin törsäsin. Yritin olla kertomatta mutta sitten myönsin että yli 30e.

Illemmalla piti pitää esitys rakkaan äidinkielenopettajamme läksiäisissä. Olimme yllätysnumero ja piileskelimme oppilaskunnan hallituksen huoneessa siihen asti. Tarkoitus oli syödä jotain siinä mutta Sisar tumma ja Pocahontas eivät suostuneet pysymään kotitaloudenluokassa yläasteen opettajan huudettua heille (syyttä). Pääsimme sitten yllättäen opettajan luokse syömään(!!). Englannin opettaja kysyi, haluaisimmeko hänen laittavan meille jotain, esim spagethia ja me lähdimme. Oli todella... hämmentävää, suoraan sanottuna.

Mutta koululle palattuamme esitys meni loistavasti. <3 Opettajayleisö nauroi juuri oikeissa kohdissa, niissäkin joissa olimme itse ajatelleet vitsin olevan aika... tylsä. Ja rakas äidinkielenopettajamme liikuttui kyyneliin asti kun toivotimme hyviä eläkepäiviä hänelle. Harmittaa kyllä että ensi vuonna joudun sitten tekemään teatteridiplomin jonkun toisen ohjastuksessa. :(

Lauantaina taas oli huono päivä. Töissä olin rättiväsynyt ja oli vain paha olla. Parin vihaisen asiakkaan jälkeen meinasin ruveta itkemään mutta jaksoin silti hymyillä jokaisen soiton ajan. Nauroin ja hymyilin ja puhelun lopetettuani kuolin. Näin se menee. Kun en ollut tehnyt melkein yhtäkään kauppaa ja työnantaja huomasi pahan oloni, hän nappasi pienen paperilapun ja rustasi siihen nopeasti jotain. Hän ojensi hymyillen ja silmää iskien pienen hymynaaman ja meinasin liikuttua kyyneliin. Sen jälkeen sainkin kaksi tilausta melkein peräjälkeen.~

(Yllä kuva, jonka sain)

Ehkä puhelinmyynti ei olekaan ihan niin kamalaa. Ainakaan jos saa aina välillä hymyn.

Tänään taas äitienpäivä... Olin ostanut äidille hänen pitkään toivomansa Talon sydän -korun. Ja sen lisäksi annoin 15e lahjakortin Lushiin, jonka tuotteita itse rakastan yli kaiken.<3 Onko mitään ihanampaa kuin tuoksuvat kylpypallot ja ylelliset saippuat? (Okei, tiedän että on, mutta ihania ovat kuitenkin.)

Katsotaan miten päivä kulkee. Ainakin aurinko näyttää pirteältä ja äiti lupasi että voidaan illalla katsoa The sound of music -leffa perheen kesken.