Ala-asteella kuulin tämän. Lopun puheosuus mietitytti ja pyysin isoveljeäni suomentamaan sen.
Siellä on kirjoitusvirhe... Siellä lukee "alreasy" vaikka pitäisi olla "already". |
Sain sitten kuulla. Muistan ajatelleeni noita kysymyksiä. Ajattelin kysymyksiä matkalla kouluun ja tajusin jokaiseen vastauksen olevan "kyllä". Itketti ja ajattelin tämän olevan tässä. Päätin sen olevan merkki elämäni tarpeettomuudesta ja siitä että tämä oli tässä. Nyt jälkeenpäinhän vain mietin, miten pohjalla olin ja miten paljon olen sieltä noussut.
Kiitän tästä ihmisiä ympärilläni. Kiitos nostamisestani ja siitä, ettei tämä biisi saa minua enää hyppäämään mustaan kuiluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti