Juhlat alkakoon, alla kuutamon

Seurakunnan tapahtuma. Meidän seurakunnan iso tapahtuma.

Perjantaina leirille ja sunnuntai-aamuna takaisin.
Lauantaina oli itse tapahtuma, joka oli loistava. Laulua, leikkiä, yhdessäoloa. Olin pitkään miettinyt, mitä laittaisin päälleni että erottuisin. Päälläni oli sitten juhlava pitkä maxihame ja lily-korsetti.

Ystävät, ah, ystävät. Rakkaani, Villasukkaprinsessa, the Lady of Shalott, Sisar tumma, Ariel, Paimentyttö... Jopa Wishing star. Kaikki kultani.~ Kun oli helmihetki, istuimme hiljaa kuunnellen musiikkia ja työntekijämme puhetta. Istuin Sisar tumman vieressä ja aina kun meitä kehotettiin ajattelemaan esim. asioita joista olemme kiitollisia, nyhjäisin tätä hieman. Hymyilin ja ajattelin niin kovaan ääneen että ehkä tämä jopa kuuli ajatukseni.

Olen sinusta kiitollinen.

Sai tanssia, sai nauraa. Ariel heitti stand uppia ja nauroin jo pelkästään hyvästä olosta. Siitä että sain kuunnella minulle rakasta ihmistä. Bändit soittivat ja minä heiluin ja hypin hulluna, varmaan näytin seonneelta. Suljin silmäni ja annoin musiikin virrata lävitseni ja yhdistyin siihen. Sanat huusin mukana, annoin niidenkin virrata. Messussa itkin ja annoin kyynelten valua. Puhdistivat ja saivat tajuamaan sen, että olen kiitollinen myös itsestäni. Lavalla oli kaksi ihmistä, joiden ansiosta olen elossa. Kiitin heitä mielessäni.

Kiitos... Kiitos. Kirjoitan lisää aiheesta, jos tulee mieleen. Nyt vain hekumoin.