Istun aamuvarhaisella tietokoneella ja kuuntelen kehtolauluja. Toivoisin niin voivani laulaa oman kehtolaulun maailmalle. Tai edes laulaa jonkun uneen. Rauhoittaa.
Jos minulla olisi taikasauva jolla saisi kaikilta kaiken pahan pois, käyttäisin sitä heti.
Jos minulla olisi kristallipallo jolla voisin ymmärtää kaikkia, katsoisin siihen heti.
Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään.
Kehtolaulut kyllä rauhoittavat, mutta nukuttavat myös. Ehkä en yritä nukuttaa itseäni tähän aikaan aamusta. Ehkä.
Haluaisin myös vain puhua ja avautua jollekulle. Mutta kenelle? Ja ennen kaikkea: mistä? Ei minulla ole mitään puhuttavaa, valittaisinko vain siitä että elämäni on täydellistä? Kun se ei ole! Valittaisinko sitten siitä että elämäni on täysin raiteiltaan? No ei se ole sitäkään. Maailmasta? No ehkä en, en edes tiedä maailmasta mitään. Ja ihmiset tietävät jo kutakuinkin kaiken minusta.
On se hankalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti