Ja ripari on takana.
Oli siinäkin viikko!
Ryhmä osasi olla hyvinkin rasittava, mutta halutessaan he käyttäytyivät kuin enkelit. Oma raamisryhmäni sattui olemaan niin hiljainen että en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. He olivat kaikki upeita ihmisiä, mitä heihin tutustuin, ja pidin heistä. Mutta ryhmänä vaikea. Hallitsen paljon paremmin riehuvat ryhmät, joita pitää hyssytellä. Tutustuin ehkä parhaiten yhteen tyttöporukkaan, joiden kanssa lopulta popitettiin JustimusFilmsiä fiiliksissä. :'D Että näin.
Mutta kivaa siis oli! Työntekijät olivat parhaimmistoa, teologin kanssa olin ollut kerran aikaisemminkin leirillä ja leiriavustaja oli oma isoseni kun itse kävin riparin. Nuorisotyönohjaajan tiesin mahtavaksi tyypiksi ja papin pisteet nousivat silmissä kun tämä ilmoitti jo ensimmäisenä iltana että hän hyväksyy homoseksuaalisuuden ja pitää tätä Jumalan luomana ominaisuutena, siinä missä muutkin ominaisuudet. Eikä muita isosia saa unohtaa! Yhteistyö sujui. Ei ongelmaa. Ainoa poika-isosemme olikin ennestään leireiltä tuttu ja tiesin hänet erittäin päteväksi ja hyväksi tyypiksi. Minun lisäkseni leirillä oli toinenkin kolmosvuoden isonen ja tämän totesin myös todella fiksuksi. Osasi pitää ryhmän kurissa ja ajatuksia löytyi. Myös kaksi ensimmäisen vuoden isosta oli mukaan otettu ja he olivat mitä suloisimpia ihmisiä. :3
Viimeisenä iltana olimme piirissä ja jokaisella oli omalla nimellään varustettu paperi. Niitä kierrätettiin vastapäivään ja jokainen kirjoitti jotain hyvää siitä, kenen nimi paperissa oli. Tässä parhaita otteita, mitä muut minulle kirjoittivat: "Aina pirteä ja mahtavan äänekäs", "Tosi mukava ja äänekäs" (olenko muka todella niin äänekäs??), "ihanan pirtsakka ja omaperänen", "outoi leikkei mut kiva", "Ihanat hiukset + vaatteet ja tosi mukava", "Naurava isonen ja (tosi) hauska". Myös miljoona tyyppiä oli kirjoittanut että olen aina iloinen. Iloinen ja jatkuvasti iloinen, iloinen 24/7 ja koko ajan iloinen.
Kun luin näitä illalla, iski ahdistus. Miten niin mahtava tyyppi? Miten niin aina iloinen? Missä vaiheessa olen ollut mukava? En löytänyt itseäni yhdestäkään kommentista. Sanoin, etten tule syömään iltapalaa, en halunnut saada kohtausta siellä (söimme toisessa rakennuksessa) ja kun toiset tulivat, löydyin (yllätys, yllätys) huoneeni lattialta ahdistuskohtauksen kourissa. Noh, ehdin silti iltahartauteen (hyvä että ehdin) missä kaikki jakoivat mukavia muistojaan ja fiiliksiään leiristä.
Love ya! Kiitos tästä kokemuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti