Joillekin saattaa olla tuttu Harlowin apinakoe. Kokeessa apinanpoikaset vieroitettiin äidistään ja pistettiin häkkiin kahden tekoemon kanssa. Toinen rautalangasta tehty ja toisella pehmoinen kangas"turkki". Jotkut poikasista pistettiin häkkiin vain rautalankaemon kanssa.
Ajatelkaa maalaisjärjellä. Vaikka ette ikinä olisi kuullutkaan kokeesta, aika moni varmasti osaa ennustaa lopputuloksen, eikö vain? Apinanpoikaset kasvoivat kieroon, saivat aggressiohäiriöitä eivätkä osanneet muutenkaan elää. Yrittivät vain silmittömästi tappaa muita ikätovereitaan. Kyllä, tällaisia kokeita on tehty. Tänä päivänä koe on kiellettyjen listalla, mitään tuon kaltaista ei saa toteuttaa, ja ymmärrän kyllä, miksi. Julmaa riistää toiselta kokonaan suoja tuhoisin seurauksin. Silti olen tavallaan iloinen että koe ollaan tehty; pitäisi ihmisten nähdä, miksi näin ei tule toimia. Ettei enää toistettaisi sitä.
Mitä silti tänä päivänä tapahtuu? Vaikka koe onkin kiellettyjen listalla epäeettisyytensä takia, samanlaisia tilanteita suoritetaan laillisesti ihmisille. Jos joku odottava äiti päättää luovuttaa lapsensa synnytyksen jälkeen adoptioon, lapsi otetaan kuitenkin ensiksi parin viikon ajaksi lastenkotiin. Eli: haluat adoptoida lapsen. Löydät äidin, joka on valmis antamaan lapsensa hyvään kotiin ja pidätte yhteyttä koko raskauden ajan eli monta kuukautta. Kun synnytys koittaa, lapsi viedään kummaltakin osapuolelta pois. Ja tässä syy: biologiselle äidille halutaan antaa harkinta-aikaa. Jos tämä ei haluaisikaan luopua lapsestaan.
Okei. Sinänsä hyvin ajateltu. Olisi inhottavaa adoptioperhettä kohtaan jos lapsi annettaisiin heille ja yhtäkkiä biologinen äiti ilmestyisi ovelle sanoen: "Muutin mieltäni". Mutta silti. Kumpaa pitäisi ennemmin ajatella: lasta vai vanhempia? Minulle vastaus on itsestäänselvä, enkä ymmärrä miksi lapsi elämänsä ensimmäisinä viikkoina heitetään vaihtuville hoitajille, jotka eivät ikinä voi korvata vanhempia, vaikka kuinka ammattitaitoisia olisivatkin. Tieteellisesti tilanne on siis tuomittu epämoraaliseksi ja kamalaksi, käytännössä tämä on kirjattu lakiin. Vaikka odottanut äiti olisi ollut koko raskausajansa sitä mieltä, että antaa lapsensa pois, harkinta-aikaa ei voi sivuuttaa.
Kuinka moni on katsonut Selviytyjät-sarjaa? Minä en, mutta tiedän kyllä mistä siinä on kyse. Kaksi joukkuetta eristetään muusta maailmasta syrjäiseen paikkaan ja heitä kilpailutetaan. Heille ei anneta edes mahdollisuutta toimia yhdessä tai luoda luonnollisia välejä toisiinsa. Kuulostaako psykologian maailmassa tutulta?
Stanfordin vankilakokeessa joukko tavallisia, henkisesti vakaita, nuoria opiskelijamiehiä jaettiin arpomalla kahteen osaan: vangeiksi ja vanginvartijoiksi. Vangeille annettiin numerot ja vanginasut ja vartijoille vartijanpuvut. Mitään muita ohjeita nämä eivät saaneet kuin että pitää pitää yllä kuri ja järjestys. Stanford itse oli mukana vartijana nähdäkseen kunnolla kaiken tapahtuman. Miten kävikään? Jo kuuden päivän jälkeen koe piti keskeyttää (sen piti kestää kaksi viikkoa) koska vartijan rooliin laitetut alkoivat pahoinpidella kunnolla vankeja sekä manipuloida näitä. Jopa Stanford itse. Koe siis keskeytettiin ulkopuolisen toimesta kun kukaan siellä ei tajunut seonneensa niin pahasti.
Arvatkaa, onko tämä kiellettyjen listalla? Totta kai! Tällaista ei saa edes yrittää! Silti on täysin luvallista, viihteen nimissä, jakaa ihmisiä ja kilpailuttaa heitä keskenään. Heille annetaan ulkopuolelta roolit: heidän kuuluu vihata toisiaan, mitään muuta mahdollisuutta ei ole! Joten he alitajuisesti asettuvat näihin rooleihin vihaten ja mollaten toisiaan jatkuvasti. Mietin vain, kuinka paljon se syö ihmistä sisältä? Tv-yhtiöt nostattavat vihan ihmisten sisälle jotta katsojaluvut nousisivat.
Arvatkaa, miksi en seuraa sarjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti