keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta

Hei kullanmurut, rakkaista rakkahimmat!



Nyt on tukka taas lyhentynyt rastalisäkkeiden lähdettyä ja koko pää on pitkästä aikaa musta. Siteeratakseni Pocahontasta: "Sä näytät taas kivalta kun sun tukka on musta".

Olin ensin ajatellut laittavani mahd. pian rastat takaisin päähän, kunhan saan ostettua kuidut ja saisin rekrytoitua niiden laittajan. Mutta rastat otettuani ja tukan värjättyäni tajusin, miten ihanan 50-lukua jäljittelevän hötön ylikasvaneesta irokeesistä saa... Pidän tämän ainakin vähän aikaa näin. :) Voihan se olla että alkuhuumassani en tajua, miten typerältä näytän muttaah... Eikös se ole pääasia että itse tykkää.~

Että tällainen "hiukset päälaelle" -tyyli




 Pakko hiusten lisäksi kertoa lauluharkoista! Minua pyydettiin laulamaan enkelimessun lisäksi jossakin musaopiston omassa konsertissa, jossa aiheena on vuodenajat. Minulle yritettiin saada What a Wonderful World -biisiä mutta karsastelin sitä. Onhan se ihana laulu mutta... ei minulle. Enkä halunnut biisiä liittyen kesään. Halusin laulaa syksystä ja mietin kamalaa vauhtia siihen liittyviä biisejä, saaden mieleeni Juicen Syksyn sävelen. Yhtäkkiä muistin Savallonesin biisin Syysserenadi ja vaadin saada laulaa sen. Bändi oli siis aikoinaan isäni ja hänen ystäviensä bändi ja laulu on isäni sävellys. Meillä on se kotona levyllä isän laulamana ja unelmani onkin äänittää oma lauluni siihen päälle, kuin laulaisin isän kanssa.

Opettajani suostui ideaan heti. Lupasi soinnuttaa kappaleen. Jos tahtoo kuunnella biisin, se löytyy osoitteesta http://www.myspace.com/savallones biisilistalta. Jos ei näy siinä heti, klikkaa vain "kaikki" -painiketta. Ihanaa päästä esittämään isän biisi.~

Ai niin! Pitää vielä kertoa sekin kun hain töihin Lushiin. Olivat luvanneet soittaa töihin päässeille, enkä saanut puhelua. Noh, aina ei voi onnistaa. :) Ehkä minusta ei ole myyjäksi mutta yritin.~ Kamalinta kyllä oli se, miten kaikki olivat laskeneet sen varaan että pääsisin sinne. Hirveää kertoa ihmisille, etten päässyt. Kyllähän se itseäkin harmittaa mutta enemmän se, miten pettyneitä muut ovat. Anteeksi että petin luottamuksenne! Olin yrittänyt sanoa että "Älkää nuolaisko ennen kuin tipahtaa" mutta... ihan hirveää. Anteeksi, kullat! Yritin vuoksenne!


2 kommenttia:

  1. Ei me sen takia olla pettyneitä, että meitä se omalta kannaltamme harmittaisi. Enemmän vain juuri se, että jouduit itse pettymään. :/ Mutta pah, niiden muka kun hyvän myyjän menettävät! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kulta. :') Mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia!

      Poista