Tiistaina juoksin Kekkonen tulee -leffan koekuvauksissa (puolitosissani) Maailman ihanimman ruusun kanssa. En toivo tosissani pääseväni edes jatkoon, mutta olisin vilpittömän iloinen jos Maailman ihanin ruusu pääsisi. Katsotaan ja odotetaan, hän olisi kyllä taidoillaan sen ansainnutkin. :)
Keskiviikkona oli JustimusFilmsin keikka Helsingin Gloriassa. Aivan MIELETÖNTÄ! Suuret kiitokset sekä JF:lle että lämppärinä toimineille Nost3 & Protrolle. Tunnelma oli huumaava ja sain kuin sainkin annettua kukkapuskan. :'D Ostin menomatkalla mielettömän kokoisen kukkapaketin ja ojensin sen lavalla olleelle Samille. Pääsi kukkakimppu jopa uutiskuvaan.
Koulu loppui hyvissa merkeissä. Todistus ihan hyvä, en valita. Lähdimme kaveriporukalla juhlistamaan kesän alkua leffojen merkeissä. Minä, Muumipappa, Arthur, Sisar tumma, Sisar vaalea ja Sammakkoprinssi katseltiin Ihmemaa Oz, Jurassic Park ja Phantom of the Opera. Minusta ihan hyviä leffoja kaikki. Etenkin viimeinen, ah.~
Jossakin vaiheessa tajusimme kellon näyttävän kolmea yöllä. Mietin, ottaisinko taksin kotiin, olin nimittäin ainoa, joka ei pystynyt kävelemään kotiin. (Tai ainakin näin olen päätellyt). Sisar tumma oli kuitenkin sitä mieltä, että minun kannattaisi jäädä koko yöksi Sammakkoprinssille.
Olin vähällä alkaa saarnaamaan, että en missään nimessä. Mutta tulinkin siihen tulokseen että se todellakin olisi järkevintä. Tiedän, että siitä ei ollut vaivaa mitenkään mahdottoman suuresti, mutta se MIESPELKO! Miten voi olla niin saatanan pelokas, että ei uskalla jäädä ystävälle yöksi jos muut lähtevät? Yhtäkkiä tulinkin siihen tulokseen että tyyppi ei ole tehnyt mitään, että olisi antanut aihetta epäilyyn, vihaan, pelkoon tai mihinkään. Kyllä tämä tästä. Rauhoituin sekunnissa ja huomasin ylittäneeni itseni. Tästä tämä lähtee, ehkä pystyn jokin päivä luottamaan ystäviini.
Sitten kävikin niin, että Sisar tummakin jäi yöksi. Oli kyllä huojentavaa. Mutta ehdin silti tajuta että pelkoni on laantumassa. Voiko todellakin olla niin hyviä ystäviä, että saavat vuosien takaiset traumat heikkenemään? Että suuresta pelosta huolimatta pystyy vähitellen luottamaan? Nyt kun ajattelen, luotan sekä Sammakkoprinssiin että Arthuriin.
Uskokaa tai älkää, tämä on PALJON. Ainakin minulta. Kiitos ihanat ihmiset.~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti