Whoa...

Koko viikonloppu kaveriporukalla mökillä. Ei yhtäkään kusipäätä. Ei kiirettä. Ei paineita. Vain rakastamiani ihmisiä.

Kokoonnuimme siis porukalla Sammakkoprinssin mökille ja olihan meitä aikamoinen lössi. Minun lisäkseni oli mukana Sisar vaalea, Pocahontas, Sisar tumma, Sammakkoprinssi (totta kai, hänen perheensä mökki kun oli), Arthur ja Muumipappa. Valitettavasti Ariel ja Ruusunpuna eivät päässeet. :( Mutta olivat todellakin ajatuksissa. <3



Grillailtiin, saunottiin, muut kävivät uimassa ja minäkin sain kasteltua jalkaterät, katsottiin leffaa ja möyrittiin sängyssä. Sisar tumma, Sisar vaalea ja Pocahontas vielä suostuivat valokuvamalleiksi runovihkoseni kanteen. Tahdoin söpöjä tyttörakkauskuvia ja niitähän todella sain. Olivathan mallit parhaasta päästä.

Voiko suloisempia olla? :3

Kun lähtö oli lähellä, leikimme erästä seurakuntamme papin opettamaa leikkiä (itse ehdotin sitä ja opetin muille). Ideana on yksinkertaisesti kehua toisia. Istuimme pöydän ääressä ja vuorotellen yksi kääntyi selin ja muut kehuivat tai kiittivät tätä. Jokainen kertoi jonkin asian vuorollaan ja tätä jatkettiin kunnes tärkein oli sanottu. Kyllä niitä kehuja riitti!
Itse olin viimeinen. Odotin että sieltä tulee pari yleismaailmallista juttua, mutta huh! Yhtäkkiä kehuja riitti vielä siihenkin asti kun olin kääntynyt takaisin. Purskahdin itkuun kun Sisar tumma sanoi omalla vuorollaan "Olet kaunis". Sekä kun Pocahontas sanoi, että omituiset pelkoni eivät tee minusta yhtään vähemmän vahvaa. En ole koskaan mieltänyt itseäni vahvaksi ihmiseksi, mutta yhtäkkiä kuului "olen-samaa-mieltä"-muminaa.
Kyllä meistä aika moni itki. Melkein kaikki. Joko silloin kun oikeastaan ajatteli, kuinka paljon muut merkitsevät itselle, tai kun kuuli, kuinka paljon itse merkitsee muille.

Rakastan teitä niin että sydämeen sattuu.

Ja vielä kuvia, jotka voivat puhua puolestaan.

 Kävimme kaupassa. Ostimme ruokaa 150 eurolla. Mutta seitsemään jaettaessa ei summa ole mitenkään erityisen kamala.

 Ajomatka oli yllättävän lyhyt. Meidän mökille se on moooooonta tuntia.

 Uimista! (En tosin minä.)

Ja leipomista. Muffineista tuli kyllä hyvin ällöttäviä. Unohtui sokeri ja voi. :'D Sekä ne paloivat. Olisi tarvittu Arielia kokkaustaitoineen.

Koneella soi Always look on the bright side of life.

Näkemisiin!